(a) Proteaasit
(b) STAFYLOKOKIN proteaasit, Bakteriaaliset metalloproteinaasit (c) Ihmisen metalloproteinaasit MMPs
LÄHDE:
1.Calander
Ann-Marie. Proteases in Staphylococcus Arthitis.
Göteborg
universitet 2007 ISBN 978-91-628-7040-9.
http://www.gu.se/forskning/publikation/?publicationId=49350
http://www.gu.se/forskning/publikation/?publicationId=49350
2.
Internet viitteet ja kuvat.http://www.microgen.ouhsc.edu/s_aureus/s_aureus_home.htm
(a) PROTEIINIT JA PROTEAASIT
Kaikkien
PROTEIINI- molekyylien ilmenemiselle on essentielliä, että on
olemassa myös PROTEAASI-entsyymejä, sillä proteiiniin tehoava
entsyymi kontrolloi proteiinin rakennetta, kokoa, muotoa, turn
over-prosessia (vaihtumista ja uudistumista) sekä proteiinijätteiden
lopullista silppuroimista ja tuhoamista. Proteaasien toiminta on
joskus mitä hienosääteisimmin selektiivistä, jokainen proteaasi
voi olla aivan tietyn aminohapposekvenssin pilkkoamisesta vastuussa
jossain miljöötekijöistä riippuvassa tilanteessa. Jo ihmisellä
on yli 500 eri proteaasia ja muilla selkärankaisilla on omiaan,
samoin kasveilla, hyönteisillä, merielävillä ja kaikilla
mikrobeilla.
PROTEAASEJA
KOODAAVAT GEENIT ovat määrältään noin 2 % ihmisen genomista.
Bakteerin ja virusten genomista proteaaseja on 1-5 %.
PROTEAASIEN
MERKITYKSESTÄ.
Proteaaseilla on keskeinen osuus konseptiossa,
syntymässä, elintoiminnoissa, vanhenemisessa ja kuolemassa.
PROTEAASIN
liika määrä tai puute sekä sen INHIBIITTORIN tai AKTIVAATTORIN
pitoisuus merkitsee ja tällaiset seikat voivat johtaa patologiseen
tilaan.
PROTEAASIT
ovat mikro-organismeille välttämättömät, koska ne osallistuvat
niitten replikaatioon, infektion leviämiseen ja ylläpitoon
ihmisessä tai eläimessä. Näistä syistä on moni LÄÄKEVALMISTE
KOHDISTUU juuri näihin proteaaseihin. (ESIM:”
proteaasi-inhibiittorit”)
Termejä:
PEPTIDAASI
on sellainen entsyymi, joka hydrolysoi peptidisidoksia
EXOPEPTIDAASI
vaikuttaa vain polypeptidiketjun päätyyn.
ENDOPEPTIDAASI
vaikuttaa peptidin sisäjaksoissa.. Synonyymi: PROTEINAASI.
PROTEAASI on
yleisnimi kaikille endo- ja exopeptidaaseille.
Kun puhutaan
bakteereista, ”exopeptidaasi” tarkoittaa extrasellulaarista
proteaasia.
PROTEINAASIEN RYHMÄT. Kuusi katalyyttistä luokkaa
Peptidisidos
katkeaa amidihydrolyysissä näistä proteinaaseista:
1.Glutamaatti-proteinaasi
2.Aspartaatti-proteinaasi
kuten esim. HIV-proteaasi
3.Metalloproteinaasi
(MMP, MT-MMP)
Nukleofiiliksi
tehty polaarinen aminohappo, muuttuminen välituotteeksi,
hydrolysoituminen näitten entsyymien avulla.
4.Seriini-proteaasi
5.Cysteiini-proteaasi
6.Threoniini-proteaasi
Cysteiiniproteinaaseista (5.)
Kaikista
cysteiiniproteinaaseista on eniten tutkittu papaiinia, joka on
papayasta. Tuhansien vuosien aikana sitä on
käytetty ruoanlaitossa mureuttamaan liharuoan säikeitä. Papaiini
pystyy myös pilkkomaan immunoglobuliinin (Ig) antigeeniä (ag)
sitovasta Fab-osasta Fc osan (c=crystallisable) .Moni entsyymi kuuluu
tähän ryhmään kuten katepsiinit B, L, K ja S; kaspaasit,
kalpaiini. Eräitten parasiittien ja bakteerien extrasellulaariset
proteinaasit kuuluvat tähän ryhmään kuten stafylokokin
stafopaiinit A ja B.
Seriiniproteinaaseista (4.)
Näitä
on kaksi pääryhmää. Näihin kuuluu kymotrypsiiniperhe, johon
kuuluu kymotrypsiini, trypsiini ja elastaasi, plasmiini, furiini ja
katepsiini G. Verenhyytymiskaskadia kontrolloivat seriiniproteaasit:
Prokaryooteilla
esiintyy subtilisiini. Se käyttää katalyyttistä
triadia luodakseen nukleofiilisen seriinin. Subtilisiiniperheeseen
kuuluu bakteerientsyymit kuten subtilisiini ja stafylokokin
seriiniproteaasi (V8, SspA).
Metalloproteinaaseista yleistä (3.)
Matrixmetalloproteinaasit MMP
Nämä
metalloproteinaasit vaikuttavat yleensä solun ulkopuolella
neutraalissa pH-miljöössä, (kuten myös useimmat
seriiniproteinaasitkin). Nämä ovat fylogeneettisesti vanhoja ja
niitä on bakteereissa, sienissä ja kaikissa korkeammissa
organismeissa. Ne eroavat paljon keskenään, mutta niillä on hyvin
konservoitujakin domaaneja. Suurin osa näistä sisältää
katalyyttisesti aktiivia sinkkiä, Zn++. Joissain tapauksissa sinkin
sijalla voi olla muukin metalli, kuten koboltti (Co) tai nikkeli (Ni)
entsyymiaktiivisuuden katoamatta. Metallijoni toimii tavallisesti
kahden tai neljän sivuketjun koordinoijana ja on entsyymin
aktiivisuudelle välttämätön. Moni näistä entsyymeistä on
kalsiumista sikäli riippuvainen, että kalsiumia vaaditaan niiden
molekyylikonformaation ylläpitämiseen. Tähän ryhmään
luokitellaan sekä stafylokokin aureolysiini että imettäväisten
suuri MMP-entsyymiryhmä.
(b) STAFYLOKOKKI. Erityinen kaikkien bakteerien joukossa.
Stafylococcus
lajeista muutama maininta. Sepsis-sairauksissa on usein syypänä
stafylokokki. Noin 60 %:ssa sepsistapauksia voidaan saada viljeltyä
mikro-organismi ja silloin useimmin on kyse stafylokokista.
Pahamaineinen on stafylokokki MRSA,
metisilliiniresistentti S. aureuskanta. Toinen myös paha kanta on
VRSA,
vankomysiinille resistentti S.aureus kanta. S.aureus bakteremia
niittää Ruotsissa noin 400 potilasta vuosittain. USA:ssa
kokonaista 215 000 vuosittain. S.aureus bakteremian vaikeita
komplikaatioita ovat endokardiitti, osteomyeliitti ja septinen
artriitti. S. aureustulehdusten jälkitaudit ovat vakavia.
Virulenssitekijöiden tutkimus on olennaista, sillä
bakteerin pelkkä osuus ei riitä selvittämään kaikkia
kudostapahtumia tässä vaikeassa infektiossa. Staphylococcus aureus
genomi osoittaa, että bakteeri on tosi strategisesti koostunut-
kaikkea on.
The
genome sequence of Staphylococcus aureus and its temperate
bacteriophages
Prototyyppi geenimanipulaatioon on Staphylococcus aureus 8325.
Prototyyppi geenimanipulaatioon on Staphylococcus aureus 8325.
STAFYLOKOKIN EXTRASELLULAARISET PROTEAASIT
Joukko
stafylokokin proteaaseja on kuvattu tähän mennessä. Bakteeri on
hyvin varustautunut. Bakteerin kromosomissa on neljä eri operonia:
Ssp,
stafylokokin seriiniproteaasi-operoni
Spl,
stafylokokin seriiniproteaasin kaltainen operoni
Scp,
stafylokokin cysteiiniproteaasioperoni
Aur,
aureolysiinioperoni.
Proteaasien
nimitykset perustuvat siihen operoniin, mistä käsin niitä
koodataan, eikä proteaasien funktioon, mikä tekee luokittelun
hieman epäselväksi.
ESIM:
Ssp operoni koodaa proteaaseja Ssp A, V8 proteaasi on
seriiniproteaasi.
Ssp B,
staphopain B, stafopaiini B, on cysteiiniproteaasi.
SspA,
Seriiniproteaasi V8
V8 proteaasi
pilkkoo karboksyterminaalisia peptidisiltoja joko aspartaatissa (Asp,
D) tai glutamiinihapossa( Glu, E). Tässä proteaasissa ei ole
rikkisiltoja eikä sillä ole sekvenssien samankaltaisuutta
paljoakaan muitten seriiniproteiinien kanssa. Mutta sen sijaan sen
tertiäärinen rakenne omaa samankaltaisuutta, merkittävä
rakennehomologiaa esim. stafylokokin epidermolyyttisten toksiinien A
ja B kanssa.
Bakteerien metalloproteaasista
Metalloproteaasi
aureolysiini (aur) Tämä on
rakenteeltaan polypeptidiketju, jossa on 301 aminohappoa. Ja
se on rakenteeltaan laskostunut N-terminaalidomaaniltaan ja
C-terminaalidomaaniltaan alfa-helixmuotoinen.. sellainen
rakenne on tyypillinen metalloproteinaasien termolysiiniperheelle.
Bakteriellien metalloproteinaasien sekalaiseen perheeseen kuuluu
monia entsyymeitä kuten tunnettuja virulenssitekijöitä mm.
Pseudomonas
aeruginosa elastaasi
Legionella
pneumophila metalloproteinaasi
Listeria
monocytogenes metalloproteinaasi
Vibrio
cholerae hemagglutiniini proteaasi
Staphylococcus
epidermidis elastaasi
Chlostridium
perfringes lambda-toksiini.
Aur, aureolysiinin merkityksestä Staphylococcus aureuksen patogeneesissa.
Tästä
tiedetään vähemmän kuin edellämainituista entsyymeistä.
Koeputkessa aureolysiini pilkkoo plasman
proteinaasin inhibiittoreita:
alfa1-antikymotrypsiiniä ja alfa1-proteinaasin inhibiittoria.
Aureolysiini pilkkoo plasman alfa1-proteinaasi-inhibiittorin
oksidoitua muotoa nopeammin kuin inhibiittorin natiivia muotoa.
Tästä voisi olettaa, että sellaiset bakteerit, jotka tuottavat
metalloproteinaaseja saavat vain etua isäntäkehon oksidatiivisesta
(happimolekyyliä käyttävästä) puolustusstrategiasta, jolloin
samalla alfa1-proteinaasi-inhibiittorin eliminominen kiihtyy ja siitä
taas on seurauksena, että kudosten hajoaminen neutrofiilien
elastaasin vaikutuksesta lisääntyy .Bakteeri
koettaa saada aktivoitumaan kudosten omilla hajoittajilla
kudoshajoamisen ja sen takia pilkkoo ihmiskudoksen omien hajoittajien
aktivoinnin estäjiä ensiksi.
Aureolysiinigeenin
rakenne on hyvin konservatiivinen S-aureuskannoissa. Se puoltaisi
todennäköisyyttä, että enzyymillä lienee tärkeä funktio
bakteerin huushollin hoidossa.
Stafylokokin cysteiiniproteaasit
ovat
Stafopaiini B (Ssp B) ja stafopaiini A (Scp A).
Kysteiiniproteiineilla on papaiinin kaltaisia
piirteitä, joten niillä on voimakas elastinolyyttinen
aktiivisuus, millä katsotaan olevan merkitystä bakteerin
leviämisesä kudoksissa ja abskessien muodostuksessa.
Stafopaiini
A
Eri
mikrobeilla on raportoitu esiintyvän kiniiniä vapauttavia
cysteiiniproteaaseja.
S.aureuksesta
peräisin oleva Scp A (stafopaiini A) kehkeytti ihmisplasmasta jo
submikromolaarisessa pitoisuudessa esiin suuria kiniinimääriä
viidessä minuutissa altistuksesta. Vastaavassa koe-eläinmallissa
marsulla ScpA- ja Ssp B- stafopaiinit aiheuttivat verisuonten
läpivuotoa ja verenpaineen madaltumista. Täten
stafopaiinien välittämän verisuonten seinien läpitihkumisen
oletettiin olevan turvotusten (oedema) muodostumisessa osallisena
tulehduskohdassa kuten myös septisen shokin indusoitumisessa.
Agr ja sarA
S.aureuksen
extrasellulaaristen proteaasien geenisäätely, agr ja sarA
Useimpien
extrasellulaaristen proteaasien geenien transkription havaittiin
olevan maksimaalista juuri exponentiaalisen kasvun jälkeisessä
vaiheessa, joten geeni säätyy positiivisesti lisägeenin
säätelijällä (accesory gene regulator, agr) ja negatiivisesti
stafylokokin apusäätelijällä (sarA). Entsyymit erittyvät
zymogeeneinä.
Aureolysiini
ei voi autokatalysoitua aktivoituakseen, joten vielä ei ole
osoitettu varmuudella, mikä triggeröi alkuun extrasellulaaristen
entsyymien aktivaation. Proteolyyttistä kaskadia on analysoitu
tekemällä joka geeniin mutaatioita. Aureolysiini katalysoi SspA
zymogeenin aktivaatiota, mutta ei ole ainoana katalysoijana..
Aktivoitu Ssp A aktivoi puolestaan Ssp B-proentsyymin.
Kaiken
lisäksi proteaasien aktivaation säätely on jo bakteerin sisässä
kontrollinalaista.
Stafostatiini
C (Ssp C) on inhibiittori Ssp B:lle
ja
suojaa intrasellulaarisia proteiineja proteolyyttistä vauriota
vastaan, mitä voi tulla liian varhain aktivoituneesta stafopaiini
B:stä.
(c) IHMISEN METALLOPROTEINAASIVASTE
Ihmisellä
nähdään vasteena metalloproteinaasien lisääntymistä MMP,
MT-MMP ja niitten inhibiittorin lisääntymistä: TIMP. Tunnetan
noin 20 Matrix Metalloproteinaaseja (MMPs) ja 4 kpl TIMPs
metalloproteinaasien kudosinhibiittoreita. MMP-1 on
interstitiaalinen kollagenaasi. Se löydettiin ensiksi näistä
metalloproteinaaseista. Sitten on löydetty yli 20 lisää (Yhteensä
näitä on löydetty selkärankaisilta 24 MMPs. Niissä
kaikissa on sinkkiä (Zn++) sitova katalyyttinen domaani)..
Kaikenkaikkiaan MMP-proteinaasit kykenevät hajoittamaan
extrasellulaarisen matrixin (ECM) kaikkia komponentteja ja ne
kattavat laajalti toisiaan tässä funktiossa.
MMP-entsyymit
luokitellaan substraattispesifisyytensä mukaan.
Kollagenaasit
(MMP-1, MMP-8, MMP-13)
Gelatinaasit
(MMP-2 ja MMP-9)
Stromelysiinit
(MMP-3, MMP-10, MMP-11)
Elastaasit
(MMP-7, MMP-12)
Sitten on
membraanityyppiset MT-MMP:t jotka ovat ankkuroituneena joko
(A)transmembraanilla domaanilla tai (B)
glykosyylifosfatidyyliinositoli (GPI)-ankkurilla: (A) MT-MMP 14, MT-MMP-15,
MT-MMP-16, (B) MT-MMP-17.
Katalyyttinen
domaani on hyvin konservoitunut ja määrää
substraattispesifisyyden.
MITEN
AKTIIVI MMP SÄÄTYY?
MMP
harvoin varastoituu, mutta sensijaan vaatii geenitranskription
lisäämistä eritystä ylläpitämään, paitsi neutrofiilien MMP-8,
-9 ja -25, joita voidaan heti vapauttaa solusta
MMP
erittyy proentsyyminä, pro-MMP, käy läpi proteolyyttisen
pilkkoutumisen aktivoituakseen, vapauttaa cysteiiniaminohapon
propeptididomaanin katalyyttisestä sinkistä ja tämän prosessin
nimi on ”Cystein switch”, cysteiinivaihde.
Erittymisen
jälkeen MMP-aitioituu lähelle solua. MMP-aktiivisuutta säätelee
spesifiset inhibiittorit, TIMPs.
MITEN
MMP-TIMP-TASAPAINO SÄÄTYY ?
Matrixmetalloproteinaasein
(MMPs kudosinhibiittorit (Tissue Inhibitors, TIMPs) sitoutuvat
katalyyttiseen domaaniin. Jos inhibiittorijärjestelmä TIMP
puuttuu, tai on vajaa, vaarana on esim sydämen kardiodilataatio,
koska MMPs funktio on liian voimakasta. positiivisesti feedbackillä:
mitä enemmän niitä on sitä enemmän ilman jarrua niitä
muodostuu.- ne ikäänkuin valmistuvat nopeasti renoveeraamaan kehon
ilman että on mitään korjauspuolen materiaalia riittävästi
olemassa.
Jos
ajattelee asian etua, keholla on mahdollisuuksia nopeaan
uudistumiseen, mutta silloin tulisi myös anabolisen rakentumisen
olla tehokasta. ja siihen tarvitaan proteiinia, energiaa ja
ravintoaineita - ja todellakin TIMP funktion optimoimista jotenkin.
Keuhkofibroosin
kehittyessä taas obliteroituu keuhkopuustoa, jos ei tarpeeksi
metalloproteinaasien sorvaavaa hienosäätöfunktiota
esiintyisi.pehmittämässä kudsota. Sellaisessa vaiheessa on
MMP-runsaus lääkkeellisesti edullinen.
TIMP-1
vaikutuksen inhiboiminen tai moduloiminen olisi esim
keuhkosiirrännäisissä ”sopiva” obliteroitumisen
jarruttaminen.(inhibiittorin inhibiittori), jolloin MMP-sorvaava
vaikutus pitäisi keuhkopuustoa yllä.
Jossain
tapauksissa se voisi olla Trasylolin korvike plasmiinin kera.
Myös
alfa2-makroglobuliini,
globaali
proteaasi-inhibiittori estää systeemisesti ja epäspesifisesti
MMP:tä.
Tämä
MMP-inhibiittori toimii koagulaatiokaskadin puolella ja stabiloi
plasminogeenia estäen sitä pilkkoutumasta ja aktivoitumasta
plasmiiniksi.
SAK
(Stafylokinaasin) VASTE IHMISESSÄ
Stafylokokki
taas koettaa saada plasminogeenin pilkkoutumaan
plasmiiniksi.(Stafylokinaasi (SAK) on proteiini, jota vapautuu S.
aureuksesta ja se pystyy aktivoimaan plasminogeenin (PLG)
pilkkoutumisen plasmiiniksi bakteerin pinnalla. Tämä voinee
kehittää bakteerille ideaalisia mekanismeja opsonisaation
moduloimiseen (kiertämiseen) ja täten bakteerin elossa pysymisen
lisäämiseeen. On osoitettu, että stafylokinaasilla aktivoitu
plasminogeeni liottaa irti immunoglobuliinin IgG ja
komplementtitekijän C3b bakteerin pinnasta, mikä johtaa
epäonnistuneeseen fagosytoosiin.
MMP
METALLOPROTEINAASIEN AINEENVAIHDUNNASTA
MMP
katabolian ja anabolian välinen tasapaino on edelleen mutkistunut
siitä kyvystä, mikä MMP-entsyymillä on nonspesifisten
proteaasi-inhibiittoreitten (kuten alfa1 antiproteaasin)
hajoittamisessa.
MMP:tä
erittää tulehdussolut vasteena exogeeniseeen vaurioon, kuten
bakteerin lipopolysakkaridiin (LPS), peptidoglykaaniin (PG) tai
helikobakteerien pintaproteiiniin (Hsp) ja tulehdussytokiineihin
kuten TNF-alfa ja IL I-beeta.
MMP-eritys
säätyy alas erilaisista sytokiineistä, joihin kuuluu interferoni
gamma (IFN-gamma), IL-4 ja IL-10.(IL-10 on suolistolle
protektiivinen).
Solukontaktista
riippuva signalointi saattaa aiheuttaa MMP ylössäätymisen.
Solun
sisällä signaalitransduktiotienä on MAPK (mitogeenilla aktivoituva
proteiinikinaasi) ja prostaglandiini E2/ syklinen AMP tie.
MMP
JA TIMP FUNKTIOITTEN SUHDE
S.aureus
indusoi ihmisellä multippeleita MMP entsyymeitä ihon ja
nivelnesteen fibroblasteissa, septisiä artriitteja ja
pehmytkudosmärkäpesäkkeitä havaitaan kliinisesti. Jos
S.aureus-mutanteilta puuttui niitten lisäsäätäjät (Sar) ja
lisägeenisäätäjä (Agr), septinen artriitti oli lievempää
laatua ihmisellä, mutta useampia MMP:itä indusoitui ja
suhteellisesti enemmän indusoitui TIMP-tekijää kuin tavallisilla
stafylokokeilla. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, joka esitti
S.aureus käsittelyn jälkeen ihmisen dermatosyyttien ja
synoviaalisten fibroblastien ilmentävän multippeleita MMP/TIMP.
Tutkijaryhmä oli sitä mieltä, että
isäntäkudoksen MMP-tuotto vaikuttaa osaltaan niveltuhon
progredioitumiseen S.aureusvälitteisessä septisessä artriitissa..
MIKSI
IHMISEN METALLOPROTEAASEISTA (MMP) PUHUTAAN STAFYLOKOKKI-INFEKTION
YHTEYDESSÄ?
Niillä
on monta vaikutusta, joista jokin lie edullinen, jokin
epäedullinen ja lisätutkimuksia tarvitaan. Bakteerin
lipopolysakkridit LPS stimuloivat neutrofiilien MMP-9-erityksen
suoraan ja epäsuoraan sytokiineja indusoimalla ja silloin säätyy
ylös MMP-1, MMP-7 ja MMP-9 tuotannot ja eritykset monosyyteistä
sekä makrofageista. On havaittu, että LPS stimuloi esiin MMP-9
tuotoa PGE2-cAMP-tekijöistä riippuvan tien kautta ja se voi myös
säätää MMP-9 geenitranskriptiota modifioimalla mRNA:n
stabilisaatiota.
TULEHDUSKASKADI
voi
edelleen pahentua, kun septisessä shokissa vapautuu katekoliamineja,
jotka suurentavat monosyyttien MMP-9 tuotantoa. LPS-endotoksemia
koe-eläimellä indusoi esiin multippeleja MMP-proteinaaseja ja
aiheuttaa lisääntynyttä GELATINOLYYTTISTÄ aktiivisuutta
sairastuneissa elimissä. Endotoksisessa shokissa olevilla MMP-9
pitoisuudet ovat koholla keuhkopuissa akuutissa
respiratorisessa stressioireyhtymässä,
yhtenä syynä endotoxemia. MMP-9 puutteisuus on protekiivista
endotoksista shokkia kohtaan. Vaikka MMP-9 on monessa
tapauksessa immuunivasteitten hienosäätäjä isäntäkehon eduksi,
niin mitä tulee endotoksiseen shokkiin, MMP-9 näyttää pahentavan
tilannetta.
MMP-9
ja Gram(+) bakteerit
Stafylokin
peptidoglykaanit (PG) lisäävät MMP-9 pitoisuuksia plasmassa,
keuhkoissa ja maksassa koe-eläimellä jo tunnissa altistuksen
jälkeen. Jos ihmisen koko vereen lisätään peptidoglykaania
(PG), jo yhden tunnin kuluttua nousevat MMP-9 arvot.
Neutrofiiliviljelmässä MMP-9 lisääntyy
huomattavasti puolessa tunnissa, kun aletaan inkuboida
peptidoglykaanilla (PG), kun taas muramyylipeptidi ei omannut
tällaista vaikutusta. Totaali MMP-9 määristä pääteltiin, että
se on peräisin neutrofiileissä valmiina olleista edeltä kerätyistä
varastoista. Termolysiiniperheen proteaaseista P.aer ja V. Cholerae
aktivoivat MMP-1,-8 ja -9. Seriiniproteaasit liittyneenä LPS
preparaattiin aktivoivat myös MMP-9. Suun patogeenit kuten
porfyromonas gingivalis aktivoi MMP-1, -3 ja -9.
S.
pneumoniae, vaikean pneumonian aiheuttaja erittää erästä
sinkkiproteinaasia ZmpC, joka pilkkoo koeputkessa MMP-9 proteinaasia.
(Staphylokokin
kapselirakenne on erityisen kova ja kestävä.
Solukalvo
koostuu pausta peptidoglykaanista (PDG 100-300 Å),
plasmamembraanista, lipoteikohappokompleksista ja proteiinesita joita
voi erittyä ulkopintaan asti. Kapselin PEPTIDOGLYKAANI (PG)
rakenne.
Transglykosidaasientsyymi
liittää monomeerit peptidoglykaaniksi. Transpeptidaasi
tekee poikkisidoksia seinämän vahvisteeksi ja samalla tekee
bakteerin osmoottista lyysiä kestäväksi. Monomeerissä on rakenne
pentapeptidiä AEKAA. Peptidoglykaanin yksi monomeeri koostuu
aminosokerista N-asetyyliglukosamini(NAG) ja
N-asetyylimuramihappo(NAM). NAM osasta tulee pentapeptidi.
(L-Ala, D-Glu, L-Lys, D-Ala, D- Ala).
Kapseliin
liittyvän (lipo-)teikohappojen rakenne
Teikohappo, anioninen (-) tosfaattipitoinen polymeeri, joka liittyy peptidoglykaaniin kumoaa varauksia neutraaliksi, joten siihen ei pääse depolarisoivilla antimikrobeilla peptideillä käsiksi. Kaikissa grampostitiivisissa organismeissa on lipoteikohappoa, membraaniin liittynyttä teikohappoa, mutta kaikissa ei ole peptidoglykaaniin sitoutunutta muotoa.
Teikohappo, anioninen (-) tosfaattipitoinen polymeeri, joka liittyy peptidoglykaaniin kumoaa varauksia neutraaliksi, joten siihen ei pääse depolarisoivilla antimikrobeilla peptideillä käsiksi. Kaikissa grampostitiivisissa organismeissa on lipoteikohappoa, membraaniin liittynyttä teikohappoa, mutta kaikissa ei ole peptidoglykaaniin sitoutunutta muotoa.
Kapselin
osana olevan muramiinihapon rakenne.
Muramiinihappokaan ei ole ihmisen rakenne. . N-asetyylimuramiinihapon (NAM) sijainti peptidoglykaanissa on kuvattu kaavana.
Muramiinihappokaan ei ole ihmisen rakenne. . N-asetyylimuramiinihapon (NAM) sijainti peptidoglykaanissa on kuvattu kaavana.
Näistä
viitteistä voi sanoa, että stafylokokki on kova pala ihmisen
puolustuksen entsyymien purtavaksi).
AM
Calanderin abstraktista otteita
----”On
tehty paljon kartoitustyötä määriteltäessä S. aureuksen
virulenssin determinatteja tarkoituksena kohentaa kykyä voittaa
S.aureus-infektioita. Mutta toistaiseksi ei ole paljonkaan tietoa
siitä, mikä on S. aureuksen extrasellulaaristen proteaasien osuus
virulenssissa.
Väitöskirjatyön
I osassa
tutkittiin bakteerin extrasellulaaristen proteaasien osuutta
virulenssifaktorina
Väitöskirjatyön II tavoitteena oli luoda
valoa isäntäsolun proteaasin osuuteen septisen artriitin
kehittymisessä. Tämä tärkeä proteaasi on metalloproteinaasi 9
(MMP-9).
”Johtopäätös
väitöskirjatyötä; Kaikenkaikkiaan työ osoitti, että S.
aureuksen proteaasit pystyvät kehkeyttämään spesifistä
immuunivastetta isäntäkehossa, mutta nämä vasteet eivät
välttämättä toimi bakteeriartriitin välittäjinä. Edelleen
voitiin osoittaa, että isäntäkehon MMP-9 metalloproteinaasi 9, on
osa luonnollita immuunivastetta (innate immune responses) septisen
artriitin aikana. ”
Muistiin
stafylokokin arsenaalista.2007-11-26 19:34
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar