MM-9-proteinaasin inhibitio vaimentaa koe-eläimen autoimmuunin myocardiitin tulehdusta ja fibroosia

http://en.wikipedia.org/wiki/Minocycline[

LÄHDE: 
Han LN, Li TL, et al.  Effects of matrix metalloproteinase-9 inhibitor in Lewis rats with experimental autoimmune myocarditis.]

Tiivistelmä. Suomennosta. Abstract

•  Työn tarkoitus. Tutkijat halusivat selvittää MMP-9 inhibiittorin  minosykliinihydrokloridin tehoa koe-eläimen  autoimmuunissa myokardiittissa.

OBJECTIVE: To investigate the effects of matrix metalloproteinase-9 (MMP-9) inhibitor minocyclin hydrochloride in Lewis rats with experimental autoimmune myocarditis (EAM).

•  Varhaisen intervention ryhmässä annetiin intraperitoneaalisesti minosykliinihydrokloridia 1.- 21. päivin immunisaation jälkeen. Keskivaiheen intervention ryhmässä minosykliiniä annettiin 8. - 28. päivä immunisaatiosta. Myöhäisen intervention ryhmässä käsittely annettiin 15.- 35. päivä immunisaatiosta. Kontrolleille  annetiin fysiologista suolaliuosta  vastaavina ajanjaksoina.

 In early intervention group, rats in treatment group received intraperitoneal injection of minocyclin hydrochloride from 1(st) to 21(st) day after immunization; in middle intervention group, rats were treated from 8(th) to 28(th) day after immunization and in late intervention group, rats were treated from 15(th) to 35(th) day after immunization (50 mg/kg body weight, once daily). Control rats received intraperitoneal injection of same volumetric physiological saline at corresponding time periods. 

•  Interventionjälkeen  koe-eläimet  tapettiin ja niideen sydämet taltioitiinm tutkittavaksi. Värjäyksin  selvitettiin tulehdusfokus, fibroosin aste ja kollageenin pitoisuus; immuniohistologisesti selvitettiin makrofagit ja T-solut. PCR tekniikalla  havaittiin  MMP-2 ja MMP-9  mRNA ilmenemät. Zymografisesti määriteltiin gelatinaasiaktiivisuus.

At the end of intervention, rats were euthanatized and hearts were harvested. Paraffin sections were used for hematoxylin and eosin stain to determine the inflammatory score, for picrosirius stain to determine fibrosis score and collagen content, and for immunohistological stain to determine macrophages and T lymphocytes. Real time PCR was used to detect mRNA expression of myocardial MMP-2 and MMP-9. Cryostat sections were used for in situ zymography to detect protein activity of gelatinase.

Tulokset: MMP-9 inhibiittoria varhain ja keskivälissä tutkimusaikaa   saaneissa ryhmissä olivat kaikki tulehdukselliset arvot  kontrolleihin verrattuna alemmat kuten sydämen makrofagien ja T-lymfosyyttien  lukumäärä, sydämen interstitielli fibrotisoituminen, MMP-2 , MMP-9 mRNA pitoisuus ja ilmenemä sekä  gelatinaasiaktiivisuus. Myöhään  inhibiittoria saaneessa ja kontrolliryhmässä taas arvot olivat samanlaiset..

RESULTS: Inflammatory score in cardiac paraffin slides, number of cardiac macrophages and T lymphocytes, cardiac interstitial fibrosis score and content, expression of MMP-2, 9 mRNA and activity of gelatinase in treatment group were all significantly lower than in control group for early and middle intervention groups (inflammatory score: early control group vs. treatment group: 3.03 ± 1.35 vs.1.51 ± 0.36, , middle control group vs. treatment group: 3.75 ± 0.29 vs. 2.11 ± 0.82,; cardiac interstitial fibrosis score, early control group vs. treatment group: 2.75 ± 0.29 vs.1.51 ± 0.35, , middle control group vs. treatment group: 2.50 ± 0.41 vs. 1.61 ± 0.42, ; gelatinase, early control group vs. treatment group: 162 367 ± 5095 vs. 62 366 ± 2131, , middle control group vs. treatment group: 184 256 ± 5427 vs. 113 197 ± 4809, while these parameters were similar between minocyclin-treated and control rats in late intervention group .

•  Yhteenvetona: MMP-9 omaa tärkeän osuuden autoimmuunin myokardiitin patogeneesissä. Varhainen  ja keskivaiheen  MMP-9 proteinaasin inhiboiminen pystyi  merkitsevästi heikentämään  tulehduksellisia vasteita ja myokardiaalista fibroosia tässä kokeellisessa autoimmuunissa myokardiitissa

CONCLUSIONS: MMP-9 plays an important role in the pathogenesis of autoimmune myocarditis. Inhibition of MMP-9 in early and middle stage could significantly attenuate inflammatory responses and myocardial fibrosis in this experimental EAM model.

PMID:21426744[PubMed - as supplied by publisher]

Sartaanilääke vähensi inflammatoristen sytokiinien ilmenemistä ja antoi suojaa autoimmuunia myokardiittia vastaan

Autoimmuuni myokardiitti ja sartaanilääkitys

Tämä artikkeli selvittää olmesartaanin, angiotensiinireseptoriblokeeraajaan (ARB)  suojavaikutuksen autoimmuunissa myokardiitissa koe-eläimessä.
ARB olmesartaani heikensi inflammatoristen sytokiinien ilmenemää ( IL1beeta, MCP-1, TNF-alfa, IFN-gamma).

LÄHDE:Sukumaran V, Watanabe K, et al.  Olmesartan, an AT1 antagonist, attenuates oxidative stress, endoplasmic reticulum stress and cardiac inflammatory mediators in rats with heart failure induced by experimental autoimmune myocarditis.
Int J Biol Sci. 2011 Feb 11;7(2):154-67.

Tiivistelmä Abstract

• Tutkimukset ovat osoittaneet, että antiotensiini II osallistuu immuuni ja tulehdusvasteisiin, joilla  voi olla osuutta immuunivälitteisten tautien patogeneesissä. Äskeittäiset tutkimuset  ovat myös antaneet vihjettä siitä, että oksidatiivisella stressillä lienee osuutta  myokardiittiin.

Studies have demonstrated that angiotensin II has been involved in immune and inflammatory responses which might contribute to the pathogenesis of immune-mediated diseases. Recent evidence suggests that oxidative stress may play a role in myocarditis.

•  Tutkijat selvittävät  tällä kertaa  onko olmesartan lääkkeellä, angiotensiini I reseptoriantagonistilla suojavaikutuksta kokeellista autoimmuunista myokardiittia (EAM)  kohtaan.

Here, we investigated whether olmesartan, an AT(1)R antagonist protects against experimental autoimmune myocarditis (EAM) by suppression of oxidative stress, endoplasmic reticulum (ER) stress and inflammatory cytokines.

•  Koeläimillä indusoitiin cardiaalisella myosiinilla immunisoimalla kokeellinen autoimmuuninen myokardiitti. Koe-eläimet jaettiin kahteen ryhmään, josita toiselle annettiin olmesartaania ja toiselle  pelkästään  sen kantopohja-ainetta. olmesartaanilla käsitely heikensi  proinflammatoristen sytokiinien  myokardiaalista mRNA ilmentymää (IL-1beeta, MCP-1, TNF-alfa ja IFNgamma) sekä TNFalfaproteiinin esiintymistä verrattuna   kontrolleihin.

EAM was induced in Lewis rats by immunization with porcine cardiac myosin, were divided into two groups and treated with either olmesartan (10 mg/kg/day) or vehicle for a period of 21 days. Myocardial functional parameters measured by hemodynamic and echocardiographic analyses were significantly improved by the treatment with olmesartan compared with those of vehicle-treated rats. Treatment with olmesartan attenuated the myocardial mRNA expressions of proinflammatory cytokines, [Interleukin (IL)-1β, monocyte chemoattractant protein-1, tumor necrosis factor-α and interferon-γ)] and the protein expression of tumor necrosis factor-α compared with that of vehicle-treated rats.

•  Olmesartaanikäsittelyllä vähentyi myöskin merkitsevästi  myokardiaalisen AT (I) reseptoriproteiinin ilmenemä, samoin  NADPH- oksidaasin alayksikön ja oksidatiivisen stressin merkitsijöiden ilmenemä. Myös kardiaalinen apoptoosikin väheni merkitsevästi olmesartaanilla verrattuna kontrolleihin.

 Myocardial protein expressions of AT(1)R, NADPH oxidase subunits (p47phox, p67phox, gp91phox) and the expression of markers of oxidative stress (3-nitrotyrosine and 4-hydroxy-2-nonenal), and the cardiac apoptosis were also significantly decreased by the treatment with olmesartan compared with those of vehicle-treated rats.

•  Lisäksi olmesartaanilla säätyi alas glukoosin säätelemän proteiini-78:n myokardiaalinen ilmeneminen, kasvun  pysähtymän  ja DNA:vaurion indusoima geeni, kaspaasi-12, fosfo- p38 MAPK ja fosfo-JNK.

 Furthermore, olmesartan treatment down-regulated the myocardial expressions of glucose regulated protein-78, growth arrest and DNA damage-inducible gene, caspase-12, phospho-p38 mitogen-activated protein kinase (MAPK) and phospho-JNK.  

•  Nämä tulokset  viittaavat siihen, että olmesartan antaa koe-eläimessä protektiota kokeelliselle  autoimmuuniselle myokardiitille ainakin osittain  vaimentamalla oksidatiivista stressiä,  endoplasmisen retikulumin stressiä ja tulehduksellisia sytokiineja. 

These findings suggest that olmesartan protects against EAM in rats, at least in part via suppression of oxidative stress, ER stress and inflammatory cytokines.