ADAMTS13 löydettiin vuonna 1996. Von Willebrand faktoria pilkkova proteaasi. Kr. 9q34.

Vuonna 1996 tunnistettiin tämä ADAMTS13 proteaasi aivan kahdessa eri laboratoriossa. Se oli  entsyymi,  jota oli jo kauan koetettu  löytää, proteaasi, joka pilkkoi  Von Willebrand faktoria, isoa molekyyliä
 Muutama vuosi myöhemmin pystyttiin kuvaamaan ADAMTS13   geenisekvenssi ja niin todettiin tämän proteaasi-entsyymin koodautuvan geenistä ADAMTS13 kromosomissa 9q34.

• MUTAATIOT: Tutkijat osoittivat, että on koko joukko ADAMTS13 mutaatioitakin ja niistä voi tulla ADAMTS13 vajetta, jonka molekulaarisena mekanismina sitten ilmenee tautia TTP, tromboottinen trombosytopeninen purppura, veritautia.

•  Tromboottinen trombosytopeninen purppura (TTP)  . TTP on harvinainen häiriö, jolle on tyypillistä tromboottinen mikroangiopatia ja hemolyyttinen anemia, sillä  vahvasti vähentyneestä ADAMTS13 aktiviteetista  seuraa  von Willebrandtekijän  ultrasuurien  multimeerien kertymää. TTP veritaudissa  ADAMTS13 puute voi aiheutua joko ADAMTS13 geenimutaatiosta tai vasta-aineista, jotka estävät tämän entsyymiproteaasin aktiivisuuden.

• ADAMTS13 proteaasia syntetisoituu ja erittyy maksan tähtisoluista, mutta sitä on havaittu myös endoteliaalisissa soluissa ja muissakin kudoksissa, kuten aivoissa, sydämessä, haimassa, munuaisessa, pernassa, lisämunuaisissa, istukassa, lihaksessa, kohdussa ja kiveksissä.

• Hemostaasissa ADAMTS13 proteaasin päätehtävänä  on  spesifisesti pilkkoa VWF- molekyyliä ja siten estää liiallinen trombin muodostus suoniseinämän vauriokohdilla. Kun endoteeli on stimuloituna, vapautuu ultraisoja VWF-multimeerijuosteita ja ne ankkuroituvat endoteelin pintaan. Veressä kiertävät ADAMTS13 molekyylit linkkiytyvät VWF-ankkuriin kilpaillen muitten molekyylien, solujen , trombosyyttien  kanssa,  ja ADAMTS13 kiinnittyneenä VWF juosteisiin alkaa pilkkoa tätä  ultraisoa multimeeriä vähemmän aktiiveihin muotoihin.  Se pystyy pilkkomaan, vaikka veren virtausolosuhteet olisivat  jo menetetyt, mutta proteolyysi näyttää olevan kiihtyneempää, kun on virtauksen aiheuttamaa stressiä verisuoniputkessa, ehkä sen takia että tällainen  virtaus, avustaa paljastamaan  useampia ADAMTS13:lla   pilkkoutuvia kohtia. Ja toisaalta koska  ADAMTS13 ja VWF voivat esiintyä plasmassa samanaikaisesti ilman että VWF pilkkoutuu proteolyyttisesti, vaikuttaa todennäköiseltä, että suuri virtauksen aiheuttama stressi verisuoniputkeen tarvitaan, jotta niitten  interaktio olisi tehokasta

• Tämän ADAMTS proteaasin merkitys trombin muodostuksessa on tärkeä seikka , kuten  TTP- taudistakin näkee. Tutkijat ovat koettaneet selvittää, onko ADAMTS13 vaje ainutlaatuinen piirre TTP:taudille, vai ilmeneekö sitä fenotyyppisesti protromboottisissa potilaissakin. Todellakin eräissä harvoissa  tutkimuksissa on havaittu ADAMTS13 alentuneitten pitoisuuksien tai alentuneen aktiivisuuden assosioituvan sydäninfarktiin, kardiovaskulaariseen tautiin ja iskemiseen aivohalvaukseen.

• ADAMTS13 on  ehdotettu myöskin linkiksi tromboosin ja tulehduksen kesken.

 Koe-eläintutkimuksissa ADAMTS13-vaje johti lisääntyneeseen valkosoluaktiivisuuteen tulehtuneessa suoniseinämässä, mikä prosessi taas on riippuvainen VWF läsnäolosta.  Edelleen koe-eläimessä todettiin, että ADAMTS13 sääti alas  suoniperäisen tulehduksen ja vähensi plakkien muodostumista varhaisessa ateroskleroosissa.

Lisätietona ADAMTS13:n osuudesta tulehduksessa on saatu ihmisestä: Akuuttia systeemistä tulehdusta tai sepsistä sairastavilla  potilailla  ADAMTS13 aktiivisuus on alentunutta.

ADAMTS13:n suhteen poistogeenisestä hiirestä saatua on taas seuraava tieto: Tulehdussolut ovat  selvemmin aktivoituneina, infarktialue on laajempi ja neuronikuolema on huomattavampaa koe-eläinten aivohalvausmallissa näillä poistogeenisillä hiirillä verrattuna  wt (wild-type) hiiriin.

ADAMTS13 geenissä on havaittu aika iso joukko mutaatioita ja polymorfismia ja monet niistä näyttävät koskevan joko proteaasin synteesiä, sekreetiota, plasmapitoisuuksia tai aktiivisuutta.
Eräskin    alleeli Pro475Ser  liittyy huomattavasti vähentyneeseen ADAMTS13 aktiivisuuteen japanilaisessa väestössä, mutta tätä varianttia  ei taas ole havaittu Kaukaasiassa.  Mielenkiintoinen löytö on, että ADAMTS13 polymorfismin ja mutaation eri kombinaatiot voivat moduloida proteaasin erittymistä ilmenemistä ja aktiivisuutta in vitro ( koeputkiolosuhteissa) vaikka variantit yksikseen olisivat  toimintakyvyttömiä. Vaikka monilla  ADAMTS13 varianteilla on ilmeisiä funktionaalisia vaikutuksia on tehty hyvin harvoja tutkimuksia tämän geenin suhteista tavallisiin tromboottisiin tauteihin

Terminologia:
ADAMTS13
 lyhennys tarkoittaa
 ADAM metallopeptidase with thrombospondin type 1 motif, 13 
VWF, Von Willebrand Factor 
Suomennosta  lähteestä Hansson Ellen. The hemostatic pathway in ischemic stroke. Clinial studies of genetic variation and plasma protein measurements.
Introduction. S.23-4. ISBN 978-91-628-8518-2
 I. Ellen Hanson, Katarina Jood, Staffan Nilsson, Christian Blomstrand, Christina Jern. Association between genetic variation at the ADAMTS13 locus and ischemic stroke. J Thromb Haemost, 2009 Dec;7(12):2147-49.
VIEW ARTICLE
Päivitys 19.4. 2014