Etiketter

fredag 18 april 2014

TIMP- 1 Väitöskirjoja

Sökning: "tissue inhibitor of metalloproteinase 1 TIMP-1"
Visar resultat 6 - 10 av 10 avhandlingar innehållade orden tissue inhibitor of metalloproteinase 1 TIMP-1.
  1. 6. Inflammatory Markers, Respiratory Diseases, Lung Function and Associated Gender Differences

    Detta är en avhandling från Uppsala : Acta Universitatis Upsaliensis
    Sammanfattning : Systemic inflammation is associated with impaired lung function. Inflammation is part of asthma and chronic obstructive pulmonary disease (COPD), but the local and systemic inflammatory pattern differs. LÄS MER
  2. 7. Cerebral white matter changes in patients with cognitive impairment - clinical and pathophysiological aspects

    Detta är en avhandling från University of Gothenburg
    Sammanfattning : Cerebral white matter changes (WMC), detected with computed tomography (CT) or magnetic resonance imaging (MRI), represent a common condition in elderly people. However, the prognostic, symptomatological and biochemical constituents of WMC are only partially known. LÄS MER
  3. 8. Inflammation and cortisol response i coronary artery disease

    Detta är en avhandling från Linköping : Linköping University Electronic Press
    Sammanfattning : Atherosclerosis is characterized by a chronic inflammation, involving autoimmune components, in the arterial wall. An increase in proinflammatory activity relative to anti-inflammatory activity is considered to cause a progression of the disease towards plaque instability and risk of atherothrombotic events, such as acute coronary syndrome (ACS). LÄS MER
  4. 9. Systemic sclerosis : vascular, pulmonary and immunological aspects

    Detta är en avhandling från Umeå : Reumatologi
    Sammanfattning : In systemic sclerosis (SSc), interstitial lung disease (ILD) and engagement of the vascular system lead to increased morbidity and mortality.The aim of this thesis was to elucidate, in a consecutively included cohort of SSc (limited and diffuse) patients (n = 33), the T cell cytokine profile driving the disease in ILD and to explore the role of matrix metalloproteinase 9 (MMP-9) and its inhibitor: tissue inhibitor of metalloproteinase 1 (TIMP-1) in the extracellular matrix (ECM) degrading process leading to fibrous scarring and honey combing. LÄS MER
  5. 10. Matrix degrading proteases in the ovary : expression and function

    Detta är en avhandling från Umeå : Medicinsk biokemi och biofysik
    Sammanfattning : Extracellular matrix degrading proteases from the plasminogen (plg) activator (PA) and the matrix metalloproteinase (MMP) systems have been implicated as important mediators of ovulation and corpus luteum (CL) formation and regression. The aim of this thesis was to investigate the expression and regulation of PAs and MMPs in the ovary and to examine their functional roles for CL formation and function. LÄS MER

MMP-8 Oulun Yliopiston väitöskirjana. Suoraan suomeksi!

LÄHDE: 


Pradhan-Palikhe, Pratikshya
Matrix metalloproteinase-8 as a diagnostic tool for the inflammatory and malignant diseases

University of Oulu, Faculty of Medicine, Institute of Dentistry, Department of Diagnostics and Oral Medicine
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Dentistry, Department of Cell Biology of Oral Diseases, Biomedicum Helsinki
Department of Oral and Maxillofacial Diseases, Helsinki University Central Hospital
Tiivistelmä (Suora sitaatti)

Matriksin metalloproteinaasit (MMP:t) ovat sinkkiriippuvaisia endopeptidaaseja, jotka kuuluvat laajaan proteiineja pilkkovaan proteolyyttiseen entsyymi perheeseen.
MMP:ien tehtävä on pilkkoa ja uudelleen muokata soluväliaineen proteiineja kasvun, elinten kehityksen ja kudosten uusiutumisen aikana, mutta MMP:t toimivat aktiivisesti myös patologisissa prosesseissa, kuten tulehdustiloissa ja syövissä.
 Syövissä MMP:en vaikutus voi johtaa ei-toivottuun kudostuhoon.

 Yksi laajimmin tutkituista MMP-ryhmän entsyymeistä on MMP-8, jonka alunpitäen ajateltiin ilmenevän vain neutrofiileissä. Nykytietämyksen mukaan MMP-8:aa ilmentyy myös mm. makrofaageissa, plasmasoluissa, T-soluissa, endoteelisoluissa, sileälihassoluissa, suun limakalvon epiteelisoluissa ja fibroplasteissa. MMP-8:aa on aikaisemmin tutkittu erityisesti tulehdustiloissa ja pahanlaatuisissa kasvaimissa.

 Korkean MMP-8 seerumipitoisuuden on havaittu liittyvän valtimokovettumatautiin ja huonoon ennusteeseen sydän- ja verisuonisairauksissa, kun taas kohonnut MMP-8:n pitoisuus plasmassa suojaa imusolmuke-etäpesäkkeiltä.

 Tiedetään, että tietyt muutokset MMP-8:n geenissä voivat muuttaa sen promoottoriaktiviteettia ja täten säädellä geenin ilmentymistä.  MMP-8:n geenimuutokset vaikuttanevat raskauden kulkuun sekä keuhko- ja rintasyövän ennusteeseen.

 Tutkimushypoteesimme mukaan MMP-8:n seerumipitoisuudet riippuvat vaihtelusta MMP-8:aa koodaavassa geenissä ja niitä voidaan pitää uusina riskinarvioinnin merkkiaineina tautitiloissa.

Tavoitteenamme oli osoittaa yleisesti MMP:ien ja erityisesti MMP-8:n sekä näiden proteinaasien säätelytekijöiden merkitys tietyissä tulehdustiloissa ja maligniteeteissa, kuten sepelvaltimotaudissa ja pään ja kaulan alueen syövissä.

 Havaitsimme, että korkea MMP-8 seerumipitoisuus ja alhainen myeloperoksidaasitaso yhdistyvät vahvasti valtimotautiriskiin.

 Lisäksi osoitimme, että tietty MMP-8:n geenimuunnos on suojaava tekijä valtimotaudille ja että MMP-8:n seerumikonsentraatio on siitä riippuvainen terveillä tutkituilla.

 Tämän lisäksi todensimme, että MMP:n kudosestäjän (tissue inhibitor of matrix metalloproteinases, TIMP-1) plasmapitoisuus liittyy pään ja kaulan alueen levyepiteelisyöpää sairastavien potilaiden eloonjääntiin ja että TIMP-1:n genotyyppi liittyy sen plasmapitoisuuteen ainoastaan naisilla.

Tulostemme mukaan seerumin MMP-8-pitoisuutta voidaan pitää hyvänä riskinarviointivälineenä verisuonitaudeissa sekä TIMP-1-pitoisuutta vastaavasti pään ja kaulan alueen levyepiteelisyövissä.
 Saadut tulokset tukevat olettamustamme, jonka mukaan MMP-8 on tärkeä tautimarkkeri. Tämä on lisännyt kiinnostusta selvittää MMP:ien merkitystä laajemmin muissa tulehdustiloissa ja syövissä.
 Jos tulokset saadaan toistetuksi laajemmassa tutkimusaineistossa, seerumin MMP-8:sta voidaan kehittää kliinisten ja analyyttisten laboratorioiden käyttöön sopiva diagnostinen menetelmä.

torsdag 17 april 2014

Metalliproteinaasit demyelinisoivassa taudissa - Luento

http://www.youtube.com/watch?v=JGMEjdhWZTw

Elastaasi, ihmisen elastaasigeenit. MMP-12 on makrofagielastaasi.

Päivitystä 17.4. 2014. 
WIKIPEDIA kertoo, että ihmisellä on kahdeksan elastaasigeeniä. ( Tämä artikkeli on keskeneräinen)
Mikä näistä olisi kyseessä aortan aneurysmissa?
 ( Ainakin MMP-9 erään lähteen mukaan. http://www.chisholm.northwestern.edu/chisholm/MMP9.htm )

Wikipedialähde maintisee että myös MMP-12 osallistuu aneurysman muodostukseen. (MMP12 may play a role in aneurysm formation[4] and studies in mice and humans suggest a role in the development of emphysema).

 http://en.wikipedia.org/wiki/Neutrophil_elastase

Interactions Neutrophil elastase has been shown to interact with Alpha 2-antiplasmin.


There exist eight human genes for elastase:
Family Gene symbol Protein name EC number
Approved Previous Approved Previous
chymotrypsin-
like
CELA1 ELA1 chymotrypsin-like elastase family, member 1 elastase 1, pancreatic EC 3.4.21.36
CELA2A ELA2A chymotrypsin-like elastase family, member 2A elastase 2A, pancreatic EC 3.4.21.71
CELA2B ELA2B chymotrypsin-like elastase family, member 2B elastase 2B, pancreatic EC 3.4.21.71
CELA3A ELA3A chymotrypsin-like elastase family, member 3A elastase 3A, pancreatic EC 3.4.21.70
CELA3B ELA3B chymotrypsin-like elastase family, member 3B elastase 3B, pancreatic EC 3.4.21.70
chymotrypsin CTRC ELA4 chymotrypsin C (caldecrin) elastase 4 EC 3.4.21.2
neutrophil ELANE ELA2 neutrophil elastase elastase 2 EC 3.4.21.37
macrophage MMP12 HME macrophage metalloelastase macrophage elastase EC 3.4.24.65

onsdag 16 april 2014

Amiloridi

Amiloridi
3,5-diamino-6-chloro-N-(diaminomethylene)pyrazine-2-carboxamide
 on kaliumia säästävä diureettinen lääke.

 Sitä on alettu kokeilla 1967 hypertension hoitoon ja lievässä sydäninsuffisienssissa. (Itsekin olen kirjoittanut tätä lääkettä Moduretic nimisenä, jossa se esiintyy kombinaationa tiatsidiryhmän diureetin kanssa) Amiloridissa on guanidiiniryhmä pyratsiinijohdannaisena.

 Amiloridi pystyy suoraan blokeeraamaan epiteliaalisen natriumkanavan (ANaC) ja täten estämään natriumin reabsorption samaan tapaan kuin triamtereeni, tästä seuraa natriumin ja veden menetystä ja kaliumin samanaikaista säästöä.- usein kombinoidaan amiloridi tiatsidiin ( Moduretic) tai furesikseen , loop- diuretikaan

. Joskus voi kehittyä hyperkalemiaa amiloridissta. Riski on suuri jos käytetään ACE -estäjiä tai spironolaktonia samaan aikaan.

 Samalla mainitaan ettei tulisi käyttää kaliumpitoisia pöytäsuoloja ( Seltin ym)

Amiloridilla on myös asidoosin kehittämisriskinsä.
 Amiloridin eräs vaikutus on cGMP-toimivan kationikanavna estäminen munuaisen ytimen sisemmässä kokoojatiehyessä ( inner medullary collecting duct.)

 Sydänvaikutuksenaan amiloridi sekundäärisesti blokeeraa Na+/H+ vaihtajan(NHE-1) Tämä minimoi iskemisten kohtausten reperfuusion aiheuttamia vaurioita.
Päivitys 18.4. 2014.

Monosyytti ja MMP. Aortta

Haku 16.4. 2014) Lähde:
Samadzadeh KM1, Chun KC1 et al.  Monocyte activity is linked with abdominal aortic aneurysm diameter. J Surg Res. 2014 Mar 13. pii: S0022-4804(14)00252-2. doi: 10.1016/j.jss.2014.03.019. [Epub ahead of print]
Tiivistelmä( suomennosta)  Abstract
 
Taustaa: 
  • Systeeminen tulehdus ja lisääntynyt matrixmetalloproteinaasien (MMP) määrä aiheuttaa  elastiinin,  aortalle tyypillisen  proteiinirakenteen,  hajoamista, mistä seuraa  vatsa-alueen aortan aneurysman laajenemista. Usea prospektiivinen tutkimus raportoi, että statiinihoidolla voidaan vähentää vatsa-alueen  valtavaltimon aneurysmien laajenemisia  anti-inflammatorisen vaikutuksen välityksellä.  Tutkijat ovat tehneet oletuksensa, että monosyyttien  aktiviisuudella on olennaista osuutta tässä vatsa-alueen  valtavaltimon aneurysman muodostumisessa  ja sen takia tässä tutkimuksessa  selvitetään  potilaan perifeerisen veren monosyyttien  soluadhesiivisuutta, migraatiota  suonen sisäkalvon endoteelin läpi ja matrixmetalloproteinaasientsyymien pitoisuuksia   vatsa-alueen  aorta-aneurysmaa potevilla ja kontrollihenkilöillä, joilla ei ole  aneurysmaa tässä osassa valtavaltimoaan. .

BACKGROUND: Systemic inflammation and increased matrix metalloproteinase (MMP) cause elastin degradation leading to abdominal aortic aneurysm (AAA) expansion. Several prospective studies report that statin therapy can reduce AAA expansion through anti-inflammation. We hypothesize that monocyte activity plays a pivotal role in this AAA development and this study examines patient peripheral blood monocyte cell adhesion, transendothelial migration, and MMP concentrations between AAA and non-AAA patients.

  •  Tutkimusaineisto ja menetelmät. Perifeerisen veren näytteitä ja verestä eristettyjä monosyyttejä  viideltätoista terveeltä kontrollilta ja 13 aneurysmapotilaalta. Mitattiin monosyyttein adheesio ja  transmigraatiokyky sekä permeabiliteetti. Luminexmenetelmällä määritettiin MMP-9 ( matrixmetalloproteiinin) ja TIMP- 4 ( metalloproteinaasin kudosestäjän)  pitoisuudet soluviljelmän supernatantista ja potilaan seerumista.

MATERIALS AND METHODS: Peripheral blood was collected and monocytes isolated from control (n = 15) and AAA (n = 13) patients. Monocyte adhesion, transmigration, and permeability assays were assessed. Luminex assays determined MMP-9 and tissue inhibitor of metalloproteinase-4 (TIMP-4) concentrations from cell culture supernatant and patient serum.

 Minkälaisia tulokset olivat ?  Abdominaalialueen aorttaa potevilla oli  monosyyttien adhesoituminen( takertuminen)  suonen sisäpintaan (endoteeliin)  kohonnutta kontrollihenkilöihin verraten. Monosyyttien kulkeminen  kalvon läpio oli myös lisääntynyttä aneyrysmaisilla potilailla. Takertuvien ja transmigroituvien  monosyyttien suurempi lukumäärä oli suoraan verrannollinen vatsa-alueen aortan aneurysman  läpimittaan.Merkitsevästi  korkempi MMP_9 metalloproteinaasin pitoisuus havaittiin aneurysmaisten joukossa verrattuna kontrolleihin. Aneurysmaisten  estäjäentsyymien TIMP-4 pitoisuudet vastaavasti olivat myös merkitsevästi  matalammat  kuin kontrolleilla. Solujen samanaikaisviljelmien supernatanteista mitatut MMP ja TIMP-pitoisuudet  olivat korkeammat kuin pelkkien monosyyttin viljelmistä mitatut pitoisuudet.

RESULTS: AAA patient monocytes showed increased adhesion to the endothelium relative fluorescence units (RFU, 0.33 ± 0.17) versus controls (RFU, 0.13 ± 0.04; P = 0.005). Monocyte transmigration was also increased in AAA patients (RFU, 0.33 ± 0.11) compared with controls (RFU, 0.25 ± 0.04, P = 0.01). Greater numbers of adhesive (R2 = 0.66) and transmigratory (R2 = 0.86) monocytes were directly proportional to the AAA diameter. Significantly higher serum levels of MMP-9 (2149.14 ± 947 pg/mL) were found in AAA patients compared with controls (1189.2 ± 293; P = 0.01). TIMP-4 concentrations were significantly lower in AAA patients (826.7 ± 100 pg/mL) compared with controls (1233 ± 222 pg/mL; P = 0.02). Cell culture supernatant concentrations of MMP and TIMP from cocultures were higher than monocyte-only cultures.

  • Mitä tuli johtopäätökseksi? 

Vatsa-alueen aortan aneurysmaa potevilla henkilöillä monosyytit olivat takertuvaisempia ja ne siirtyivät helpommin suonen endoteelin  läpi koeputkessa tarkastellen ja siitä johtui  kohonneita MMP-9 pitoisuuksia  ja (- loogisesti tähän sopien- ) alentuneita  TIMP-4 pitoisuuksia. Jos pystyttäisiin  moduloimaan monosyyttien aktiivisuutta, voitaisiin   löytää uusia lääketieteellisiä  terapiamahdollisuuksia, joilla saataisiin  vähennettyä  vatsa-alueen aortan aneurysman laajenemista.

CONCLUSIONS: Monocytes from AAA patients have greater adhesion and transmigration through the endothelium in vitro, leading to elevated MMP-9 levels and the appropriate decrease in TIMP-4 levels. The ability to modulate monocyte activity may lead to novel medical therapies to decrease AAA expansion.

Copyright © 2014 Elsevier Inc. All rights reserved.

KEYWORDS:

Abdominal aortic aneurysm, Adhesion, Inflammation, Matrix metalloproteinase, Monocytes, Transmigration

Hepatoman metastasoituminen .Solukalvoreseptori CD147

LÄHDE (2006) : 

LÄHDE:  YU Xiao-Ling et al. The glycosylation characteristic of hepatoma-associated antigen HAbl8G/CD147 in human hepatoma cells

Eräs hyvin glykosyloitunut transmembraaninen proteiini (HAbl8G/CD147 ) kuuluu immunoglobuliinien superperheeseen. Tutkijaryhmä oli aiemmin osoittanut, että tämän antigeenin ylimääräinen esiintymä lisäsi ihmisen maksasyöpäsolujen metastaattista potentiaalia.
 
Tässä tutkimuksessa keskityttiin selvittämään ihmisen maksasoluissa tämän Ig-proteiinin glykosyloitumisen piirteet.

 Tätä Ig molekyyliä  eristettiin ihmisen maksasoluista ja sitä  johdettiin ihmisen fibroblastisoluihin, joissa se indusoi matrixmetalloproteinaaseja (MMPs).
Fibroblastin erittämät MMP-entsyymit tutkittiin gelatiinisymografialla.

Hepatomasoluista löydettiin kaksi päämuotoa tätä Ig:tä. 
Selvitettiin, mikä vaikutti eri molekyylikoot, olisiko se glykosylaatio? 
Tässä tutkimuksessa käytettiin tekniikkana deglykosylaatiota, jossa tunicamysiini esti N-glykosylaation tai sitten käytettiin endoglykosidaaseja. Molemmillä metodeilla löydettiin ydinjakso, joka oli kDa 27 kokoa.
Endoglykosidaaseilla selvitettiin,että oligosakkaridiketjutyypit olivat erilaisia ja täten eri endoglykosidaaseille herkkiä.

Johtopäätöksenä oli, että ao. maksasyöpäsolun immunoglobuliini omasi ihmisen fibroblasteihin bioaktiivisuutta stimuloiden niitä tuottamaan kohonneita määriä matrixmetalloproteinaaseja (MMPs).
Lisäksi todettiin että ihmisen maksasyöpäsoluissa on kahta erilaista antigeenia (HAb 18G/CD147), immunoglobuliinimuotoa, joiden ydinosa oli samanlainen, mutta glykosylaatioitten asteet ja tyypit erosivat.
Avainsanat. 
HAb18G/CD147; Glycosylation ; Hepatoma cell ; Endoglycosidase ; Matrix metalloproteinase 

LISÄTIETOA CD147:
Tämä välittää monilääkeresistenssiä syövässä.
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23623923

Havaittujen antigeenien ja reseptorien  hahmottamisesta kartta:
 http://www.med.unibs.it/~airc/sandra/fig_1-4.gif