Sartaanilääke vähensi inflammatoristen sytokiinien ilmenemistä ja antoi suojaa autoimmuunia myokardiittia vastaan

Autoimmuuni myokardiitti ja sartaanilääkitys

Tämä artikkeli selvittää olmesartaanin, angiotensiinireseptoriblokeeraajaan (ARB)  suojavaikutuksen autoimmuunissa myokardiitissa koe-eläimessä.
ARB olmesartaani heikensi inflammatoristen sytokiinien ilmenemää ( IL1beeta, MCP-1, TNF-alfa, IFN-gamma).

LÄHDE:Sukumaran V, Watanabe K, et al.  Olmesartan, an AT1 antagonist, attenuates oxidative stress, endoplasmic reticulum stress and cardiac inflammatory mediators in rats with heart failure induced by experimental autoimmune myocarditis.
Int J Biol Sci. 2011 Feb 11;7(2):154-67.

Tiivistelmä Abstract

• Tutkimukset ovat osoittaneet, että antiotensiini II osallistuu immuuni ja tulehdusvasteisiin, joilla  voi olla osuutta immuunivälitteisten tautien patogeneesissä. Äskeittäiset tutkimuset  ovat myös antaneet vihjettä siitä, että oksidatiivisella stressillä lienee osuutta  myokardiittiin.

Studies have demonstrated that angiotensin II has been involved in immune and inflammatory responses which might contribute to the pathogenesis of immune-mediated diseases. Recent evidence suggests that oxidative stress may play a role in myocarditis.

•  Tutkijat selvittävät  tällä kertaa  onko olmesartan lääkkeellä, angiotensiini I reseptoriantagonistilla suojavaikutuksta kokeellista autoimmuunista myokardiittia (EAM)  kohtaan.

Here, we investigated whether olmesartan, an AT(1)R antagonist protects against experimental autoimmune myocarditis (EAM) by suppression of oxidative stress, endoplasmic reticulum (ER) stress and inflammatory cytokines.

•  Koeläimillä indusoitiin cardiaalisella myosiinilla immunisoimalla kokeellinen autoimmuuninen myokardiitti. Koe-eläimet jaettiin kahteen ryhmään, josita toiselle annettiin olmesartaania ja toiselle  pelkästään  sen kantopohja-ainetta. olmesartaanilla käsitely heikensi  proinflammatoristen sytokiinien  myokardiaalista mRNA ilmentymää (IL-1beeta, MCP-1, TNF-alfa ja IFNgamma) sekä TNFalfaproteiinin esiintymistä verrattuna   kontrolleihin.

EAM was induced in Lewis rats by immunization with porcine cardiac myosin, were divided into two groups and treated with either olmesartan (10 mg/kg/day) or vehicle for a period of 21 days. Myocardial functional parameters measured by hemodynamic and echocardiographic analyses were significantly improved by the treatment with olmesartan compared with those of vehicle-treated rats. Treatment with olmesartan attenuated the myocardial mRNA expressions of proinflammatory cytokines, [Interleukin (IL)-1β, monocyte chemoattractant protein-1, tumor necrosis factor-α and interferon-γ)] and the protein expression of tumor necrosis factor-α compared with that of vehicle-treated rats.

•  Olmesartaanikäsittelyllä vähentyi myöskin merkitsevästi  myokardiaalisen AT (I) reseptoriproteiinin ilmenemä, samoin  NADPH- oksidaasin alayksikön ja oksidatiivisen stressin merkitsijöiden ilmenemä. Myös kardiaalinen apoptoosikin väheni merkitsevästi olmesartaanilla verrattuna kontrolleihin.

 Myocardial protein expressions of AT(1)R, NADPH oxidase subunits (p47phox, p67phox, gp91phox) and the expression of markers of oxidative stress (3-nitrotyrosine and 4-hydroxy-2-nonenal), and the cardiac apoptosis were also significantly decreased by the treatment with olmesartan compared with those of vehicle-treated rats.

•  Lisäksi olmesartaanilla säätyi alas glukoosin säätelemän proteiini-78:n myokardiaalinen ilmeneminen, kasvun  pysähtymän  ja DNA:vaurion indusoima geeni, kaspaasi-12, fosfo- p38 MAPK ja fosfo-JNK.

 Furthermore, olmesartan treatment down-regulated the myocardial expressions of glucose regulated protein-78, growth arrest and DNA damage-inducible gene, caspase-12, phospho-p38 mitogen-activated protein kinase (MAPK) and phospho-JNK.  

•  Nämä tulokset  viittaavat siihen, että olmesartan antaa koe-eläimessä protektiota kokeelliselle  autoimmuuniselle myokardiitille ainakin osittain  vaimentamalla oksidatiivista stressiä,  endoplasmisen retikulumin stressiä ja tulehduksellisia sytokiineja. 

These findings suggest that olmesartan protects against EAM in rats, at least in part via suppression of oxidative stress, ER stress and inflammatory cytokines.

X. kansainvälinen keliakiakonferenssi.Hoitamattoman keliakian metalloproteinaasit ovat MMP-1 ja MMP-3.

 Hoitamattomassa keliakiassa lisääntyvät  subepiteliaalisen kerroksen MMP-1 ( kollagenaasi)  ja MMP-3, joka on stromelysiini -1.
Olen ollut Keliakiasymposiumissa ja kansainvälisessä konferenssissa 1996 ja 1998 kun ne olivat Tampereella  ja tiedän että osallistujat  maksettuaan hyvän osallistumismaksun saavat  tiiviisti kirjoitetun kirjan  mukaansa. Kirjassa on jokainen posterikin mainittu. Nyt on  tällainen kirja annettu niille, jotka osllaistuivat symposiumiin  2002   ja siinä näyttää olevan kiinnostava kohta  MMP proteinaaseistakin.


http://books.google.se/books?id=79w8KnDoptgC&pg=PA113&lpg=PA113&dq=metalloproteinases+in+++enterocyte&source=bl&ots=GGAHFfsHXK&sig=an-A7GdXqMRmJC_PrRtbk6_8kDs&hl=sv&ei=jGO9TbzcK8Trsga7mfTyBQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=3&ved=0CDIQ6AEwAg#v=onepage&q=metalloproteinases%20in%20%20%20enterocyte&f=false

•  Tieto: MMP-1 ja MMP-3 expressio lisääntyy hoitamattomassa keliakiassa subepiteliaalisessa kerroksessa. 

Coeliac Disease: Proceedings of the Xth International Symposium on Coeliac Disease Paris, Jun 2-5, 2002

N. Cerf-Bensussan

John Libbey Eurotext, 2003 - 300 sidor

0 Recensioner

Proceeding of the 10th International Symposium. Coeliac disease is again in front of the stage. After the advent of intestinal biopsy in clinical practice in the early sixties and during the following years, coeliac disease gained its status of a disease exemplary of the immune reaction of the gut mucosa to food antigens. During the following 10-15 years coeliac disease vanished behind progresses in mucosal immunology, and in the molecular biology of HLA molecules. The last years have seen the transformation of coeliac disease, from a rare and serious malabsorption syndrome into a polymorphic condition, the "coeliac iceberg" the immersed part of which now raises important public health issues. Regular International Symposium witness the development of our knowledge concerning coeliac disease. The last International Symposium on coeliac disease took place in Paris, at the Pasteur Institute in June 2-5, 2002. Its aim was to equally underline the major progresses made during the recent years in epidemiology, the genetics, the pathophysiology of the intestinal lesions and in the serological methods of diagnosis, the new clinical aspects of the disease and the more accurate evaluation of the risk of cancer, lesser than previously estimated. We hope that these proceeding will fulfil the expectations of all those, scientists as well as clinicians, paediatricians or adult gastroenterologists, who wish to update their knowledge on coeliac disease, this old but still stimulating lady of gastroenterology.

Mer »

Migroituvan enterosyytin metalloproteinaasit suolistohaavan parantuessa

• Suolistohaavan parantuessa migroituvassa enterosyytissä ilmenee MMP-1 ( kollagenaasi-1), MMP-7 ( matrilysiini-1) ja MMP-10 ( stromelysiini-3).

(Huom normaalitilassa  MMP proteinaasit ovat hyvin  matalassa pitoisuudesa tai havaitsemattomissa)

LÄHDE:
 Salmela MT, Pender SL, Karjalainen-Lindsberg ML, Puolakkainen P, Macdonald TT, Saarialho-Kere U.
Collagenase-1 (MMP-1), matrilysin-1 (MMP-7), and stromelysin-2 (MMP-10) are expressed by migrating enterocytes during intestinal wound healing.
Scand J Gastroenterol. 2004 Nov;39(11):1095-104. Source Department of Dermatology, Helsinki University Central Hospital and Biomedicum, FI-00250 Helsinki, Finland.

Tiivistelmä. Suomennosta. Abstract

• TAUSTA.  MMP-entsyymit ovat kriittisessä tehtävässä, kun haava paranee ihossa, hengitysteissä ja silmän sarveiskalvossa, mutta tieto näistä MMP-entsyymeistä suolistohaavan paranemisessa on vielä rajallista. Tässä tutkimuksessa selvitetään MMP-1 (kollagenaasi-1) , MMP-7 (matrilysiini -1)  ja MMP-10  (stromelysiini - 2) osuudet suolistohaavan paranemisessa ja määritellään, mikä on sytokiinien vaikutus matrixmetalloproteiinien (MMPs) ilmenemiseen suoliston epiteelisolulinjoissa.

BACKGROUND: Matrix metalloproteinases (MMPs) play a crucial role in wound healing of the skin, airways, and cornea, but data on MMPs in normal intestinal wound healing is limited. The aim of this study was to clarify the role of collagenase-1 (MMP-1), matrilysin-1 (MMP-7), and stromelysin-2 (MMP-10) in intestinal wound repair and to determine the effect of cytokines on the expression of these MMPs in intestinal epithelial cell lines.

• MENETELMISTÄ: Iskemistä koliittia sairastavien potilaiden  (n= 5) kirurgian aikana saadut leikkeet toimivat suoliston  uudelleen epitelisaation in vivo- mallina.. Sikiöaikaista explantoitua  ileumkudosta käytettiin ex vivo- mallina.

METHODS: Surgical specimens from patients with ischemic colitis (n = 5) were used as an in vivo model of intestinal re-epithelialization. Fetal ileal explants were used as an ex vivo model.

• MMP-1,-3,-7 ja -10  in situ- hybridisoitiin. Selvitettiin immunohistokemiallisesti värjäten MMP-7 ja MMP-9 ilmentävien solujen sijainti.

In situ hybridization for MMPs -1, -3, -7, and -10 was performed and immunohistochemical stainings were used to localize MMP-7 and -9 expressing cells.

• Epiteelisolujen   sekä  migroituvien  enterosyytin merkkeinä käytettiin vastaavasti sytokeratiinia  ja   laminiini- 5 proteiineja

Stainings for cytokeratin and laminin-5 were performed to identify epithelial cells and migrating enterocytes, respectively.

• Katsottiin sytokiineista EGF,..,  IL-1beeta, TGF-alfa, TNF-alfa, TGF-beeta1 ja niiden vaikutukset MMP-1, MMP-7 ja MMP-10 esiintymisiin.

Caco-2, HT-29, and WiDr cell lines were treated for 6-48 h with different cytokines (e.g. EGF, KGF, IL-1 beta, TGF-alpha, TNF-alpha, and TGF-beta1) and  (Taqman real-time quantitative RT-PCR was used to investigate ) their effect on the expression of MMPs-1, -7, and -10.

•  TULOKSIA. Migroituvat  enterosyytit suolistohaavojen reunoilla ilmensivät  MMP-7.MMP-10 ja MMP-1 viisissä näytteissä   5/5, 3/5 ja 3/5  vastaavasti.

RESULTS MMP-7, MMP-10, and MMP-1 were expressed by migrating enterocytes bordering intestinal ulcers in 5/5, 3/5, and 3/5 samples, respectively.

• Sikiöperäisen suolikudoksen mallissa migroituneet  enterosyytit ilmensivät MMP-1 (kollagenaasi-1)  ja MMP-10 (stromelysiini-2) , mutta matrilysiini-1 proteiinia (MMP-7)  ei havaittu.

In the fetal gut model, MMP-1 and MMP-10 were expressed by migrating enterocytes, but matrilysin-1 expression was not detected.

• Matrilysiini-1 (MMP-7)  säätyi ylös  sytokiineista  TNF-alfa ja IL-1 beeta. Stromelysiini-2  (MMP-10)  säätyi ylös TNF-alfasta ja EGF-sytokiineista kahdessa eri soluviljelmässä.

Matrilysin-1 was up-regulated by TNF-alpha and IL-1 beta, and stromelysin-2 by TNF-alpha and EGF in Caco-2 and WiDr cell cultures. 

• MMP-1 säätyi ylös Caco -2solulajissa TGF , EGF ja IL-1beeta sytokiineistä, mutta WiDR soluissa  vain ainoastaan EGF-sytokiinista.

MMP-1 was up-regulated in Caco-2 cells by TGF-beta, EGF, and IL-1 beta, but only by EGF in WiDR cells.

• YHTEENVETOA:  Voidaan tehdä johtopäätös, että in vivo tilanteessa suoliston uudelleen epitelisoituessa asiassa on mukana metalloproteinaasit kollagenaasi-1, stromelysiini-1 ja matrilysiini-1 ja ne säätyvät päälle niillä sytokiineillä, jotka ovat olennaisia haavan paranemisessa.

CONCLUSIONS: It is concluded that collagenase-1, stromelysin-2, and matrilysin-1 are involved in intestinal re-epithelialization in vivo and that they are up-regulated by cytokines relevant in wound repair.

Päivitys 17.4. 2014

Aggrekaani ja aggrekanaasi, ( Disintegriini ja Metalloproteinaasi-perhe, ADAM) . Nikaman välilevyn degeneraatio

MMP- entsyymien luettelossa oli substraattien joukossa aggrekaani (aggrecan) seuraavilla  entsyymeillä:
MMP-1( kollagenaasi); MMP-2 (Gelatinaasi A);  MMP-2(Stromelysiini-1);  MMP-7 (Matrilysiini); MMP-8 (Kollagenaasi-2, Neutrofiilikollagenaasi); MMP-9 (92kDa Gelatinaasi, Gelatinaasi B); MMP-10-Stromelysiini-2); MMP-11 (Stromelysiini-3)

Mutta  aggrekaanin käsittelyssä metalloproteinaasiperheen (MMP)  jäsen joutuu kombinoitumaan disintegriiniin ja  tullaan uuteen proteiiniperheeseen ADAM. 

 MIKÄ  SOLURAKENNE ON AGGREKAANI?
(Tankean pullopesuharjan näköinen molekyyli muuten: Katso kuvaa:
http://www.biochemsoctrans.org/bst/030/0869/bst0300869f01.htm?resolution=HIGH)

KUVAN selitystä: 

Aggrekaani on kuvassa piirretty ydinproteiinina jossa on  kolme pallomaista( globulaarista) aluetta G1, G2, G3.  Nähdään myös G1 ja G2 välinen  interglobulaarialue IGD, joka on herrkkä proteolyyttiselle hajoittamiselle. G2 ja G3 alueita erottaa  glykosaminoglykaan (GAG) liittymisdomaani, jossa on pääasiassa kerataanisulfaattiketjuja (KS) tai kondroitiinisulfaattiketjuja (CS) :   (CS1 ja CS2 domaanit) .
CS1 domaanissa on  vaihtelevin määrin toistojaksoja, joten on yksilöitä joiden aggrekaaniydin voi olla lyhyt tai se voi olla pitkä.
Välilevyn degeneroitumisessa tapahtuu aggrekaanin ydinrungon  proteiinin proteolyyttistä pilkkoutumista ja se tapahtuu usein CS2 alueessa tai IGD alueessa, mikä johtaa  sellaisiin fragmentteihin, joissa on CS1 domaania tai G1 domaania.
Nämä fragmentit ja intakti aggrekaani lokalisoituvat kudokseen  hyaluronaanin kanssa vuorovaikutuksessa ollen  ja stabiloituen  linkkiproteiinin(LP)avulla. Degeneroituman onnistunut biologinen korjaantuminen käsittäisi hajonneen aggrekaanin   poistamista ja korvaamista  ehjällä aggrekaanilla  tai ehjän aggrekaanin lisäämistä.

Aggrecan is depicted as a core protein with three globular domains (G1–G3). The G1 and G2 domains are separated by an interglobular domain (IGD) and the G2 and G3 domains are separated by glycosaminoglycan-attachment domains bearing predominantly keratan sulphate (KS) chains or chondroitin sulphate chains (CS1 and CS2 domains). The CS1 domain possesses a variable number of tandem repeats, so that individuals may have aggrecan core proteins that can be short (1) or long (2).
 Disc degeneration involves proteolytic cleavage of the aggrecan core protein, often within the CS2 domain or IGD, resulting in fragments enriched in the CS1 domain (3) or the G1 domain (4). 
These fragments and the intact aggrecan are localized in the tissue via their interaction with hyaluronan and stabilization by link proteins (LP). Successful biological repair of the degeneration would involve the replacement or supplementation of the degraded aggrecan with intact aggrecan.

Myös Wikipedia kertoo aggrekaanista:  

http://en.wikipedia.org/wiki/CSPG1

• AGGREKAANI. 
•  laaja-rakenteinen  aggrekoituva proteoglykaani (PG)  eli kondroitiinisulfaattiproteoglygaani-1  
• Se on iso valkuainen, joka on modifioitunut suurella hiilihydraattikoostumuksellla.

 AGGREKAANI antaa  nikamavälilevyille ja rustolle kyvyn  vastustaa kompimoivaa  rasitusta .  Paikalliset suuret aggrekaanipitoisuudet  omaavat myös osmoottistia ominaisuuksia , jotka ovat normaalille kudosfunktiolle välttämättömiä sillä GAG-rakenne tuottaa turpoamispainetta joka  vastustaa kudossta kompressoivaa rasitusta.  Tämä funktionaalinen kyky on riippuvainen suuresta GAG-Aggrekaani pitoisuudesta kudoksen extrasellulaarisessa matriksissa.

 Aggrecan provides intervertebral disc and cartilage with the ability to resist compressive loads. The localized high concentrations of aggrecan provide the osmotic properties necessary for normal tissue function with the GAGs producing the swelling pressure that counters compressive loads on the tissue. This functional ability is dependent on a high GAG/aggrecan concentration being present in the tissue extracellular matrix.^[4]

Aggrecan, large aggregating proteoglycan or chondroitin sulfate proteoglycan 1 is a proteoglycan, or a protein modified with large carbohydrates; 

• IHMISEN AGGREKAANI   on proteiini, jossa on 2 316 aminohappoa ja sitä esiintyy monena isoformina, koska se voi valita alternatiivisen pleissaamisen.

The human form of the protein is 2316 amino acids long and can be expressed in multiple isoforms due to alternative splicing.^[1]

• Tyyppi-II kollageenin kanssa AGGREKAANI on ruston pääkomponentteja. erityisesti nivelrustossa.

Along with Type-II collagen, aggrecan forms a major structural component of cartilage, particularly articular cartilage. 

• AGGREKAANIN RAKENTEESSA  on kaksi globulaarista rakenteellista domaania N-terminaalisessa päädyssä ja yksi globulaarinen domaani C-terminaalisessa päädyssä ja niitä erottaa iso hyvin modifioitu domaani, jossa on glykosaminoglykaaneja (GAG) . Kaksi päämodifioivaa yksikköä ovat nekin asettuneet omiin alueisiinsa: kondroitiinisulfaatti (CS) ja kerataanisulfaattialueisiin (KS)

Aggrecan consists of two globular structural domains at the N-terminal end and one globular domain at the C-terminal end, separated by a large domain heavily modified with glycosaminoglycans. The two main modifier moieties are themselves arranged into distinct regions, a chondroitin sulfate and a keratan sulfate region.

• ARTRIITIN VAARA. . Linkkidomaanina toimii  N- terminaalisten globulaaristen domaanien välillä   interglobulaarinen domaani ja se on hyvin herkkä proteolyysille. Sellaista pilkkoutumista liittyy artriitin kehittymiseen. 

 The linker domain between the N-terminal globular domains, called the interglobular domain, is highly sensitive to proteolysis. Such degradation has been associated with the development of arthritis.

• AGGREKANAASIT.   Proteaasit, jotka pystyvät pilkkomaan AGGREKAANIA ovat nimeltään aggrekanaaseja ja ne ovat jäseniä ADAM-proteiiniperheesaä ( jossa on  Disintegriini  ja  Metalloproteaaseja)

 Proteases capable of degrading aggrecans are called aggrecanases, and they are members of the ADAM (A Disintegrin And Metalloprotease) protein family.^[2]
AGGREKAANI asettuu vuorovaikutukseen versikaanin kanssa.
Aggrecan has been shown to interact with versican

Kommentti 17.4. 2014  Huomaa:  Jos haluaa suojata selkärankaansa ja nikamiaan  degeneraatioilta, avain ei ole vain  kalanmaksaöljy, D-vitamiini ja kalkki, vaan  järkevä valkuaisen  tarpeeksi runsas kyttö ja mahdollsiesti liikunta   ravinnon jälkeen, jolloin valkuaismolekyylit alkavat hakeutua sinne missä niitä tarvitaan. Keho rakentuu periaattella.  Rakenne tarvike lähetetään geeniohjattuna  sinne missä tarvitaan.  Jos henkilö ei liiku,  geeniohjaus  ei viriä. kipeaselkäisen joka haluaa vahvistaa välilevyjä tulee harrastaa tavallista  kävelyä pystyasennossa  jolloin kompressiorasitus kutsuu rakennemolekyylejä  aggrekaaniinkin päin ja aggrekaani  entsymaattista korjausmahdollisuutta.  Riittava raikkaan veden juominen päivittäin on myös  tärkeä. samoin  tavallinen pasta riisi peruna hiilihydraattipohja ravinnossa. energiatarpeen mukaan optimaalisesti.

TNFalfan nousu veressä aktivoi MMP-9 aivoissa Influenssavirusenkefalopatia

 TNFalfan nousu veressä aiheuttaa aivoissa MMP-9 proteinaasin nousun ja influenssaenkefalopatiaa.

LÄHDE:

Tsuge M, Yasui K et al. .Increase of tumor necrosis factor-alpha in the blood induces early activation of matrix metalloproteinase-9 in the brain  aktivaation. Microbiol Immunol. 2010 Jul;54(7):417-24.

Tiivistelmä(suomennosta).Abstract

•  Influenssaan aiheuttaman enkefalopatian patogeneesissa on havaittu veren sytokiinien nousulla olevan merkitystä.

Increases of cytokine in the blood play important roles in the pathogenesis of influenza-associated encephalopathy. 

•  Koe-eläimellä infusoitiin  sytokiinia TNF-alfa laskimoon ja sen jälkeen tutkittiin veri, likvor ja aivokudos, muutokset  veriaivoesteen (BBB) läpäisevyydessä, MMP-9 ja TIMP-1 määrät   ja aktivoituneen MMP-9 lokalisaatio.

TNF-alpha was administered intravenously to wild-type mice, after which blood, CSF and brain tissue were obtained, and changes in BBB permeability, the amounts of MMP-9 and TIMP-1, and the localization of activated MMP were assessed.

• Kuuden ja 12 tunnin kulutua oli tapahtunut veriaivokynnyksen  läpäisevyyden merkitsevää lisääntymistä. MMP-9 oli lisääntynyt jo  kolmen tunnin  päästä aivoissa  ja  aivoselkäydinnesteessä, mikä tapahtui aikaisemmin kuin seerumissa havaittava MMP-9 proteinaasin pitoisuuden  nousu.

 There was a significant increase in BBB permeability after 6 and 12 hr. MMP-9 was increased after 3 hr in the brain and cerebrospinal fluid, which was earlier than in the serum.

•  TIMP-1, proteaasin estäjän pitoisuus lisääntyi aivoissa merkitsevästi sen jälkeen kun MMP-9 oli lisääntynyt. 

 TIMP-1 protein in the brain increased significantly after MMP-9 had increased.

• Mihin kohtaan  aivoissa paikallistui MMP-9 proteinaasin aktiivisuus?  Tutkijat havaitsivat  MMP-9 aktiivisuutta  aivokuoressa ja hippolampissa sekä  verisuonten endoteliaasilissa , suonta sisäpinnalta verhoavissa soluissa.

 Activation of MMP-9 was observed in neurons in the cerebral cortex and hippocampus, and in vascular endothelial cells. 

•  Näistä löydöksistä voidaan päätellä, että veren TNF-alfa sytokiinin nousu aktivoi aivoissa MMP-9 proteinaasin ja  voi myös aiheuttaa veriaivonesteen permeabiliteetin (aineitten läpipäästäväisyyden)  lisääntymisen. 

These findings suggest that an increase in blood TNF-alpha promotes activation of MMP-9 in the brain, and may also induce an increase in permeability of the BBB.

•  Aivojen puolella tapahtuva varhainen MMP-9 metalloproteinaasin aktivoituminen vaikuttaa omalta osaltaan neurologisten oireitten varhaiseen alkamiseen ja aivoturvotukseen ennen monielinvaurioita (MOF), joita taas  tapahtuu niissä tulehduksellisissa taudeisssa, joissa TNF-alfa pitoisuus suuresti nousea veressä, kuten tapahtuu  sepsiksessä, palovammoissa, traumoissa ja  influenssaan liittyvässä enkefalopatiassa.

Early activation of MMP-9 in the brain may contribute to an early onset of neurological disorders and brain edema prior to multiple organ failure in those inflammatory diseases associated with highly increased concentrations of TNF-alpha in the blood, such as sepsis, burns, trauma and influenza-associated encephalopathy.

PMID: 20618688 [PubMed - indexed for MEDLINE]

 Avainsanoja:

Blood-Brain Barrier (BBB), veriaivoeste
Tumor Necrosis Factor-alpha  (TNF alfa)
Matrix Metalloproteinase 9, MMP-.9

Tissue Inhibitor of matric metalloproteinase (TIMP) 

17.4. 2014

Proteaasien ja inhibiittorien karttaa fibrinolyysin suhteen

http://www.lbtd.ulg.ac.be/mmp.html
Hyvä kartta 2009. Tämä oli se kartta,. minkä  aluksi  havaitsin ja jota pidän  ratkaisevana  liittymiskohtana MMP-TIMP kaskadin ja fibrinolyyttisen kaskadin kesken.

MMP: nimiluettelo ja substraatit. TIMP: nimiluettelo ja tehtävät

The Matrix Metalloproteinase (MMP) and Tissue Inhibitor of Metalloproteinase (TIMP) GenesMatrix Metalloproteinase Protocols, Volume 151: 5Vincenti, Matthew P.Springer Protocols – Jan 1, 2001

Developmental and homeostatic remodeling of the extracellular matrix (ECM) is a highly regulated process orchestrated by a family of zinc-containing, calcium-dependent neutral proteases known as the matrix metallo-proteinases (MMP). This family of enzymes, which now contains twenty members, can collectively degrade all structural proteins of the ECM including interstitial collagens (I, II, III, and V), basement membrane collagens (IV), fibronectin, laminin, proteoglycan, and elastin ( Table 1 ).

The enzymatic activity of MMP family members is controlled by a group of inhibitor proteins known as the Tissue Inhibitors of Metalloproteinases (TIMPs), which consist of four family members ( Table 2 ). Whereas all four TIMPs can inhibit all MMPs in vitro, preferential TIMP-MMP interactions and tissue-restricted TIMP expression suggest that each TIMP has a specific function ( Table 2 ).

• Table 1. Matrixmetalloproteinaasit.  The Matrix Metalloproteinases (MMPs) 

  MMP family member

 Common names

 Substrates 

 Selected references

MMP-1 

Collagenase-1

•  Collagens I, II, III, VI, X, gelatins, aggrecan, entactin (154–158)

MMP-2

 72 kDa Gelatinase, Gelatinase A 

• Gelatins, collagens I,IV, V, VII, X, XI, fibronectin, laminin, aggrecan, elastin, large tenascin C, vitronectin, β-amyloid protein precursor (157–159)

MMP-3

 Stromelysin-1

• Aggrecan, gelatins, fibronectin, laminin, collagen III, IV, IX, X, large tenascin C, vitronectin (28,157,158,160,161)

MMP-7

 Matrilysin,

•  Pump Aggrecan, fibronectin, laminin, collagen IV, elastin, entactin, small tenascin C, vitronectin (157,158,162,163)

MMP-8

 Collagenase-2, Neutrophil Collagenase

•  Collagens I, II, III, aggrecan (157,158,164)

MMP-9

 92 kDa Gelatinase, Gelatinase B

•  Gelatins, collagens IV, V, XIV, aggrecan, elastin, entactin, vitronectin (157,158,165,166)

MMP-10

 Stromelysin-2

•  Aggrecan, fibronectin, laminin, collagen IV (157,158,167)

MMP-11

 Stromelysin-3

•  Fibronectin, laminin, collagen IV, aggrecan, gelatins (141,158)

MMP-12 

Metalloelastase

•  Elastin (147,158) MMP-13 Collagenase-3 Collagens I, II, III (88,89,124,158,168,169)

MMP-14

 Membrane-type-1 -MMP

•  Collagens I, II, III, fibronectin, laminin, vitronectin, proteoglycan, ProMMP-2, ProMMP-13 (158,170)

MMP-15

 Membrane-type-2-MMP 

•  Not known (158,171

MMP-16

 Membrane-type-3-MMP

•  ProMMP-2 (158,172)

MMP-17

 Membrane-type-4-MMP

•  Not known (158,173)

MMP-18 

Collagenase-4, Xenopus Collagenase

•  Collagen I (158,174,175)

MMP-19

•  Not Known (158,176,177)

MMP-20   

Enamelysin

•  Amelogenin (The major tooth enamel matrix protein) (178)

Table 2

Matelloproteinaasien kudosestäjät

Tissue Inhibitors of Metalloproteinases (TIMPs)

Family Reported functions Selected References

• TIMP-1

   Inhibition of all known MMP family members. Associates with proMMP-9. Inhibits angiogenesis. Erythroid-potentiating actvity. (179–181)

• TIMP-2 

   Inhibitions of  all known MMP family members. Associates with MT1-MMP and MMP-2 at cell surface and regulates MMP-2 activation. (181–184)

• TIMP-3 

  Inhibition of all known MMP family members. Extracellular matrix-associated. Mutation associated with Sorsby's fundus dystrophy. (55,181,185–188)

• TIMP-4 

  Inhibition of all known MMP family members. Restricted expression suggests tissue specific TIMP function. (181,189,190)