Käärmeenpureman vaaroista. Käärmeseerumin valmistuksesta.

Seniora Läkare lehdessä nr 2, 2018 on artikkeli Dödliga ombett.(Kuolettavat käärmeenpuremat)

Aihe on varsin aktuelli siksikin, kun Pohjoismaihin, ainakin Ruotsiin näyttää salakuljetetun paljon eteläisiä myrkkykäärmeitä ja liskoja, ja ilmasto alkaa osoittaa lämpiämisen merkkejä vuodesta toiseen, joten kaikenlaiset tuodut trooppiset ja subtrooppiset käärmeet, liskot ja muut elukat ja niveljalkaiset voivat ainakin osan vuotta pysyä elossa täkäläisessä miljöössä ihan luonnossa. Tosin viranomaisyhteistyön avulla on paljon maahankuljettajien myrkkykäärmetiloja löydettykin ja asianmukaisia sääntöjä sillekin keräilyhobbylle on kyllä valmiina olemassa.

Kirjoitan muistiin ruotsalaisen tekstin ja suomennan sitä.

Seniora Läkare, sivu 7,2/2018.

”Robin Östberg otti meidät Afrikan matkalle Saharan eteläpuoliseen monien myrkkykäärmeiden maahan. Hän oli aiemmin zoologi ja on nykyään lääkäri. Hän on sitä mieltä, että myrkkykäärmeiden purema on trooppisessa lääketieteessä suurelta osalta unohdettu ongelma.

• ”Robin Östberg tog oss med på en resa till Afrika söder om Sahara och de många giftormarnas land. Robin, tidigare zoolog, nu läkare menade att bett av giftiga ormar är ett i stort sett bortglömt tropikmedicinskt problem.

Länsimailla käärmeenpuremia saa 1,8- 2,5 miljoonaa ihmistä vuosittain ja yli 90 000 kuolee käärmeenpuremaan. Altistuneinta on maanviljelysseutujen varaton väestö, varsinkin heidän lapsensa.

• 1,8-2,5 miljoner människor i västvärlden blir ormbitna varje år, över 90 000 avlider av betten. De fattiga från jordbruksbygderna och deras barn är mest utsatta.

Myrkyt voivat olla hermomyrkkyjä neurotoksiineja, joista aiheutuu halvauksia, verimyrkkyjä hemotoksiineja, joista tulee verenhyytymishäitiöitä ja verenvuotoja, solumyrkkyjä sytotoksiineja , jotka tuhoavat pehmytosakudoksia, tai lihasmyrkkyjä myotoksiineja, jotka aiheuttavat lihaksen särkymistä ja verisuonen pinnan vauriota.

• Gifterna kan vara neurotoxiner (som orsakar paralyser), hemotoxiner( koagulopatier, blödningar), cytotoxiner (mjukdelsnekroser) eller myotoxiner (muskelsönderfall, endotelskador).

Afrikassa on kaupan joukko valmisteita, jotka ovat lähinnä vaikutuksettomia.

Myrkkyä puristetaan käsin ulos käärmeistä. Tarvitaan 700- 1400 tällaista käärmelypsyä, jotta on koossa tarpeeksi myrkkyä yhdeksi ampulliksi, joka sitten ruiskutetaan hevoseen, ja hevosessa alkaa muodostua vasta-aineita, jotka otetaan talteen.

• I Afrika saluförs en mängd preparat som är i stort sett verkningslösa. Giftet extraheras manuellt från ormar. Det krävs 700- 1400 ”mjölkningar” av ormar för att få ihop till en ampull gift som sedan injiceras i en häst som bildar antikropparna.

Vasta-aineista tehdään immunoglobuliini IgG- kuivavalmiste, jota voidaan säilyttää ja tarvittaessa liuottaa keittosuolalla (NaCl) injektioksi potilaalle, jota käärme on purrut.

• En torr beredning av immunoglobulin IgG framställs som kan förvaras och vid behov lösas med NaCl för injektion av den bitne.

Tämä on hyvin kallista, sillä hevonen otetaan hengiltä sen jälkeen, kun vasta-aineet on saatu. Sen takia Euroopassa on paljon enemmän ampulleja kuin koko Afrikassa.

• En oerhört dyr vara, hästen avlivas efter att man tagit hand om antikropparna. Därför finns det fler ampuller i europa än i hela Afrika.

Koetetaan pyrkiä tekemään polyvalentteja vasta-ainevalmisteita, jotka voivat vastavaikuttaa usean käärmelajin myrkkyyn. 

 Saharan eteläpuolella tapahtuu 11 500 käärmeenpuremaa ja 7 500 puremasta johtuvaa kuolemantapausta vuosittain. 

Joka vuosi tehdään 6000 - 15 000 myrkyttyneen raajan amputaatiota. 

Tällaista olisi voitu välttää, jos olisi ollut seerumia. Monet ovat vastukset Afrikassa ennen kuin asianmukainen hoito tavoittaa käärmeenpureman uhrin. On ongelmia seerumin varastoimisessa ja paikalletoimituksessa; on taloudellisia ongelmia; hevosten käyttö vasta-aineenvalmistukseen on kallista; tieteellinen tutkimus on riittämätöntä ja käytäntö puuteellista..

• Man eftersträvar polyvalenta beredningar med antikroppar som kan motverka flera ormarters gift. Söder om Sahara sker 31 500 ormbett och 7 500 dödsfall efter bett per år.
• Varje år görs 6000- 15 000 amputationer av den förgiftade lemmen. Dessa hade kunnat undvikas om serum funnits. Svårigheterna att nå den ormbitna med adekvat behandling i Afrika är många. Bl.a. lagrings- och distributionsproblem, svårigheter att ordna finansiering,dyrt med hästar för immunoglobulintillverkning, otillräcklig forskning och bristfällig praxis.

Miten toimitaan täkäläisissä (Ruotsalaisissa)  kyykäärmeenpuremissa kesällä?

Älä anna kortisonia. Kortisonista ei ole dokumentoitua tehoa.

Äläkä annan adrenaliinia, ellei ole selvää anafylaksiaa.

Kuljeta potilas sairaalaan tarkkailuun. Siellä annetaan seerumia kun oireet ovat selvät,

kuten kylmänhikisyys ja shokki.

• Hur gör vi då med våra giftiga huggormars bett i sommar? Ge inte kortison- kortison har ingen dokumenterad effekt. Ge inte heller adrenalin om det inte föreligger en klar anafylaxi. Transportera patienten till sjukhus för övervakning. Serum ges där endast vid klara symtom som kallsvett och chock.

(Kertomus Afrikan matkasta jatkuu lehden seuraavassa numerossa. )

Fortsättning nästa uppslag.

Musitiin 12.7. 2018