Etiketter

lördag 19 april 2014

Stafylokokin proteaaseista (Ann Marie Calanderin väitöskirjasta 2007)

(a) Proteaasit

(b) STAFYLOKOKIN proteaasit, Bakteriaaliset metalloproteinaasit (c) Ihmisen metalloproteinaasit MMPs


LÄHDE:
1.Calander Ann-Marie. Proteases in Staphylococcus Arthitis. 
Göteborg universitet 2007 ISBN 978-91-628-7040-9. 
 http://www.gu.se/forskning/publikation/?publicationId=49350

(a) PROTEIINIT JA PROTEAASIT

Kaikkien PROTEIINI- molekyylien ilmenemiselle on essentielliä, että on olemassa myös PROTEAASI-entsyymejä, sillä proteiiniin tehoava entsyymi kontrolloi proteiinin rakennetta, kokoa, muotoa, turn over-prosessia (vaihtumista ja uudistumista) sekä proteiinijätteiden lopullista silppuroimista ja tuhoamista. Proteaasien toiminta on joskus mitä hienosääteisimmin selektiivistä, jokainen proteaasi voi olla aivan tietyn aminohapposekvenssin pilkkoamisesta vastuussa jossain miljöötekijöistä riippuvassa tilanteessa. Jo ihmisellä on yli 500 eri proteaasia ja muilla selkärankaisilla on omiaan, samoin kasveilla, hyönteisillä, merielävillä ja kaikilla mikrobeilla.

PROTEAASEJA KOODAAVAT GEENIT ovat määrältään noin 2 % ihmisen genomista. Bakteerin ja virusten genomista proteaaseja on 1-5 %.


PROTEAASIEN MERKITYKSESTÄ.
 Proteaaseilla on keskeinen osuus konseptiossa, syntymässä, elintoiminnoissa, vanhenemisessa ja kuolemassa.
PROTEAASIN liika määrä tai puute sekä sen INHIBIITTORIN tai AKTIVAATTORIN pitoisuus merkitsee ja tällaiset seikat voivat johtaa patologiseen tilaan.
PROTEAASIT ovat mikro-organismeille välttämättömät, koska ne osallistuvat niitten replikaatioon, infektion leviämiseen ja ylläpitoon ihmisessä tai eläimessä. Näistä syistä on moni LÄÄKEVALMISTE KOHDISTUU juuri näihin proteaaseihin. (ESIM:” proteaasi-inhibiittorit”)

Termejä:

PEPTIDAASI on sellainen entsyymi, joka hydrolysoi peptidisidoksia
EXOPEPTIDAASI vaikuttaa vain polypeptidiketjun päätyyn.
ENDOPEPTIDAASI vaikuttaa peptidin sisäjaksoissa.. Synonyymi: PROTEINAASI.
PROTEAASI on yleisnimi kaikille endo- ja exopeptidaaseille.
Kun puhutaan bakteereista, ”exopeptidaasi” tarkoittaa extrasellulaarista proteaasia.

PROTEINAASIEN RYHMÄT. Kuusi katalyyttistä luokkaa

Peptidisidos katkeaa amidihydrolyysissä näistä proteinaaseista:
1.Glutamaatti-proteinaasi
2.Aspartaatti-proteinaasi kuten esim. HIV-proteaasi
3.Metalloproteinaasi (MMP, MT-MMP)

Nukleofiiliksi tehty polaarinen aminohappo, muuttuminen välituotteeksi, hydrolysoituminen näitten entsyymien avulla.
4.Seriini-proteaasi
5.Cysteiini-proteaasi
6.Threoniini-proteaasi

Cysteiiniproteinaaseista (5.)

Kaikista cysteiiniproteinaaseista on eniten tutkittu papaiinia, joka on papayasta. Tuhansien vuosien aikana sitä on käytetty ruoanlaitossa mureuttamaan liharuoan säikeitä. Papaiini pystyy myös pilkkomaan immunoglobuliinin (Ig) antigeeniä (ag) sitovasta Fab-osasta Fc osan (c=crystallisable) .Moni entsyymi kuuluu tähän ryhmään kuten katepsiinit B, L, K ja S; kaspaasit, kalpaiini. Eräitten parasiittien ja bakteerien extrasellulaariset proteinaasit kuuluvat tähän ryhmään kuten stafylokokin stafopaiinit A ja B.

Seriiniproteinaaseista (4.)

Näitä on kaksi pääryhmää. Näihin kuuluu kymotrypsiiniperhe, johon kuuluu kymotrypsiini, trypsiini ja elastaasi, plasmiini, furiini ja katepsiini G. Verenhyytymiskaskadia kontrolloivat seriiniproteaasit:

Prokaryooteilla esiintyy subtilisiini. Se käyttää katalyyttistä triadia luodakseen nukleofiilisen seriinin. Subtilisiiniperheeseen kuuluu bakteerientsyymit kuten subtilisiini ja stafylokokin seriiniproteaasi (V8, SspA).

Metalloproteinaaseista yleistä (3.)

Matrixmetalloproteinaasit MMP

Nämä metalloproteinaasit vaikuttavat yleensä solun ulkopuolella neutraalissa pH-miljöössä, (kuten myös useimmat seriiniproteinaasitkin). Nämä ovat fylogeneettisesti vanhoja ja niitä on bakteereissa, sienissä ja kaikissa korkeammissa organismeissa. Ne eroavat paljon keskenään, mutta niillä on hyvin konservoitujakin domaaneja. Suurin osa näistä sisältää katalyyttisesti aktiivia sinkkiä, Zn++. Joissain tapauksissa sinkin sijalla voi olla muukin metalli, kuten koboltti (Co) tai nikkeli (Ni) entsyymiaktiivisuuden katoamatta. Metallijoni toimii tavallisesti kahden tai neljän sivuketjun koordinoijana ja on entsyymin aktiivisuudelle välttämätön. Moni näistä entsyymeistä on kalsiumista sikäli riippuvainen, että kalsiumia vaaditaan niiden molekyylikonformaation ylläpitämiseen. Tähän ryhmään luokitellaan sekä stafylokokin aureolysiini että imettäväisten suuri MMP-entsyymiryhmä.

(b) STAFYLOKOKKI. Erityinen kaikkien bakteerien joukossa.

Stafylococcus lajeista muutama maininta. Sepsis-sairauksissa on usein syypänä stafylokokki. Noin 60 %:ssa sepsistapauksia voidaan saada viljeltyä mikro-organismi ja silloin useimmin on kyse stafylokokista. Pahamaineinen on   stafylokokki  MRSA, metisilliiniresistentti S. aureuskanta. Toinen myös paha kanta on VRSA, vankomysiinille resistentti S.aureus kanta. S.aureus bakteremia niittää Ruotsissa noin 400 potilasta vuosittain. USA:ssa kokonaista 215 000 vuosittain. S.aureus bakteremian vaikeita komplikaatioita ovat endokardiitti, osteomyeliitti ja septinen artriitti. S. aureustulehdusten jälkitaudit ovat vakavia. Virulenssitekijöiden tutkimus on olennaista, sillä bakteerin pelkkä osuus ei riitä selvittämään kaikkia kudostapahtumia tässä vaikeassa infektiossa. Staphylococcus aureus genomi osoittaa, että bakteeri on tosi strategisesti koostunut- kaikkea on.
The genome sequence of Staphylococcus aureus and its temperate bacteriophages
Prototyyppi geenimanipulaatioon on Staphylococcus aureus 8325.

STAFYLOKOKIN EXTRASELLULAARISET PROTEAASIT

Joukko stafylokokin proteaaseja on kuvattu tähän mennessä. Bakteeri on hyvin varustautunut. Bakteerin kromosomissa on neljä eri operonia:
Ssp, stafylokokin seriiniproteaasi-operoni
Spl, stafylokokin seriiniproteaasin kaltainen operoni
Scp, stafylokokin cysteiiniproteaasioperoni
Aur, aureolysiinioperoni.
Proteaasien nimitykset perustuvat siihen operoniin, mistä käsin niitä koodataan, eikä proteaasien funktioon, mikä tekee luokittelun hieman epäselväksi.
ESIM: Ssp operoni koodaa proteaaseja Ssp A, V8 proteaasi on seriiniproteaasi.
Ssp B, staphopain B, stafopaiini B, on cysteiiniproteaasi.

SspA, Seriiniproteaasi V8
V8 proteaasi pilkkoo karboksyterminaalisia peptidisiltoja joko aspartaatissa (Asp, D) tai glutamiinihapossa( Glu, E). Tässä proteaasissa ei ole rikkisiltoja eikä sillä ole sekvenssien samankaltaisuutta paljoakaan muitten seriiniproteiinien kanssa. Mutta sen sijaan sen tertiäärinen rakenne omaa samankaltaisuutta, merkittävä rakennehomologiaa esim. stafylokokin epidermolyyttisten toksiinien A ja B kanssa.

Bakteerien metalloproteaasista

Metalloproteaasi aureolysiini (aur) Tämä on rakenteeltaan polypeptidiketju, jossa on 301 aminohappoa. Ja se on rakenteeltaan laskostunut N-terminaalidomaaniltaan ja C-terminaalidomaaniltaan alfa-helixmuotoinen.. sellainen rakenne on tyypillinen metalloproteinaasien termolysiiniperheelle. Bakteriellien metalloproteinaasien sekalaiseen perheeseen kuuluu monia entsyymeitä kuten tunnettuja virulenssitekijöitä mm.
Pseudomonas aeruginosa elastaasi
Legionella pneumophila metalloproteinaasi
Listeria monocytogenes metalloproteinaasi
Vibrio cholerae hemagglutiniini proteaasi
Staphylococcus epidermidis elastaasi
Chlostridium perfringes lambda-toksiini.

Aur, aureolysiinin merkityksestä Staphylococcus aureuksen patogeneesissa.

Tästä tiedetään vähemmän kuin edellämainituista entsyymeistä. Koeputkessa aureolysiini pilkkoo plasman proteinaasin inhibiittoreita: alfa1-antikymotrypsiiniä ja alfa1-proteinaasin inhibiittoria. 
Aureolysiini pilkkoo plasman alfa1-proteinaasi-inhibiittorin oksidoitua muotoa nopeammin kuin inhibiittorin natiivia muotoa. Tästä voisi olettaa, että sellaiset bakteerit, jotka tuottavat metalloproteinaaseja saavat vain etua isäntäkehon oksidatiivisesta (happimolekyyliä käyttävästä) puolustusstrategiasta, jolloin samalla alfa1-proteinaasi-inhibiittorin eliminominen kiihtyy ja siitä taas on seurauksena, että kudosten hajoaminen neutrofiilien elastaasin vaikutuksesta lisääntyy .Bakteeri koettaa saada aktivoitumaan kudosten omilla hajoittajilla kudoshajoamisen ja sen takia pilkkoo ihmiskudoksen omien hajoittajien aktivoinnin estäjiä ensiksi.
Aureolysiinigeenin rakenne on hyvin konservatiivinen S-aureuskannoissa. Se puoltaisi todennäköisyyttä, että enzyymillä lienee tärkeä funktio bakteerin huushollin hoidossa.

Stafylokokin cysteiiniproteaasit

ovat Stafopaiini B (Ssp B) ja stafopaiini A (Scp A). Kysteiiniproteiineilla on papaiinin kaltaisia piirteitä, joten niillä on voimakas elastinolyyttinen aktiivisuus, millä katsotaan olevan merkitystä bakteerin leviämisesä kudoksissa ja abskessien muodostuksessa.
Stafopaiini A
Eri mikrobeilla on raportoitu esiintyvän kiniiniä vapauttavia cysteiiniproteaaseja.
S.aureuksesta peräisin oleva Scp A (stafopaiini A) kehkeytti ihmisplasmasta jo submikromolaarisessa pitoisuudessa esiin suuria kiniinimääriä viidessä minuutissa altistuksesta. Vastaavassa koe-eläinmallissa marsulla ScpA- ja Ssp B- stafopaiinit aiheuttivat verisuonten läpivuotoa ja verenpaineen madaltumista. Täten stafopaiinien välittämän verisuonten seinien läpitihkumisen oletettiin olevan turvotusten (oedema) muodostumisessa osallisena tulehduskohdassa kuten myös septisen shokin indusoitumisessa.

Agr ja sarA

S.aureuksen extrasellulaaristen proteaasien geenisäätely, agr ja sarA
Useimpien extrasellulaaristen proteaasien geenien transkription havaittiin olevan maksimaalista juuri exponentiaalisen kasvun jälkeisessä vaiheessa, joten geeni säätyy positiivisesti lisägeenin säätelijällä (accesory gene regulator, agr) ja negatiivisesti stafylokokin apusäätelijällä (sarA). Entsyymit erittyvät zymogeeneinä.
Aureolysiini ei voi autokatalysoitua aktivoituakseen, joten vielä ei ole osoitettu varmuudella, mikä triggeröi alkuun extrasellulaaristen entsyymien aktivaation. Proteolyyttistä kaskadia on analysoitu tekemällä joka geeniin mutaatioita. Aureolysiini katalysoi SspA zymogeenin aktivaatiota, mutta ei ole ainoana katalysoijana.. Aktivoitu Ssp A aktivoi puolestaan Ssp B-proentsyymin.
Kaiken lisäksi proteaasien aktivaation säätely on jo bakteerin sisässä kontrollinalaista.

Stafostatiini C (Ssp C) on inhibiittori Ssp B:lle
ja suojaa intrasellulaarisia proteiineja proteolyyttistä vauriota vastaan, mitä voi tulla liian varhain aktivoituneesta stafopaiini B:stä.

(c) IHMISEN METALLOPROTEINAASIVASTE

Ihmisellä nähdään vasteena metalloproteinaasien lisääntymistä MMP, MT-MMP ja niitten inhibiittorin lisääntymistä: TIMP. Tunnetan noin 20 Matrix Metalloproteinaaseja (MMPs) ja 4 kpl TIMPs metalloproteinaasien kudosinhibiittoreita. MMP-1 on interstitiaalinen kollagenaasi. Se löydettiin ensiksi näistä metalloproteinaaseista. Sitten on löydetty yli 20 lisää (Yhteensä näitä on löydetty selkärankaisilta 24 MMPs. Niissä kaikissa on sinkkiä (Zn++) sitova katalyyttinen domaani).. Kaikenkaikkiaan MMP-proteinaasit kykenevät hajoittamaan extrasellulaarisen matrixin (ECM) kaikkia komponentteja ja ne kattavat laajalti toisiaan tässä funktiossa.
MMP-entsyymit luokitellaan substraattispesifisyytensä mukaan.
Kollagenaasit (MMP-1, MMP-8, MMP-13)
Gelatinaasit (MMP-2 ja MMP-9)
Stromelysiinit (MMP-3, MMP-10, MMP-11)
Elastaasit (MMP-7, MMP-12)
Sitten on membraanityyppiset MT-MMP:t jotka ovat ankkuroituneena joko (A)transmembraanilla  domaanilla tai (B)  glykosyylifosfatidyyliinositoli (GPI)-ankkurilla: (A)  MT-MMP 14, MT-MMP-15, MT-MMP-16, (B) MT-MMP-17.
Katalyyttinen domaani on hyvin konservoitunut ja määrää substraattispesifisyyden.

MITEN AKTIIVI MMP SÄÄTYY?
MMP harvoin varastoituu, mutta sensijaan vaatii geenitranskription lisäämistä eritystä ylläpitämään, paitsi neutrofiilien MMP-8, -9 ja -25, joita voidaan heti vapauttaa solusta
MMP erittyy proentsyyminä, pro-MMP, käy läpi proteolyyttisen pilkkoutumisen aktivoituakseen, vapauttaa cysteiiniaminohapon propeptididomaanin katalyyttisestä sinkistä ja tämän prosessin nimi on ”Cystein switch”, cysteiinivaihde.
Erittymisen jälkeen MMP-aitioituu lähelle solua. MMP-aktiivisuutta säätelee spesifiset inhibiittorit, TIMPs.

MITEN MMP-TIMP-TASAPAINO SÄÄTYY ?

Matrixmetalloproteinaasein (MMPs kudosinhibiittorit (Tissue Inhibitors, TIMPs) sitoutuvat katalyyttiseen domaaniin. Jos inhibiittorijärjestelmä TIMP puuttuu, tai on vajaa, vaarana on esim sydämen kardiodilataatio, koska MMPs funktio on liian voimakasta. positiivisesti feedbackillä: mitä enemmän niitä on sitä enemmän ilman jarrua niitä muodostuu.- ne ikäänkuin valmistuvat nopeasti renoveeraamaan kehon ilman että on mitään korjauspuolen materiaalia riittävästi olemassa.
Jos ajattelee asian etua, keholla on mahdollisuuksia nopeaan uudistumiseen, mutta silloin tulisi myös anabolisen rakentumisen olla tehokasta. ja siihen tarvitaan proteiinia, energiaa ja ravintoaineita - ja todellakin TIMP funktion optimoimista jotenkin.
Keuhkofibroosin kehittyessä taas obliteroituu keuhkopuustoa, jos ei tarpeeksi metalloproteinaasien sorvaavaa hienosäätöfunktiota esiintyisi.pehmittämässä kudsota. Sellaisessa vaiheessa on MMP-runsaus lääkkeellisesti edullinen.

TIMP-1 vaikutuksen inhiboiminen tai moduloiminen olisi esim keuhkosiirrännäisissä ”sopiva” obliteroitumisen jarruttaminen.(inhibiittorin inhibiittori), jolloin MMP-sorvaava vaikutus pitäisi keuhkopuustoa yllä. 
Jossain tapauksissa se voisi olla Trasylolin korvike plasmiinin kera.

Myös alfa2-makroglobuliini,
globaali proteaasi-inhibiittori estää systeemisesti ja epäspesifisesti MMP:tä.
Tämä MMP-inhibiittori toimii koagulaatiokaskadin puolella ja stabiloi plasminogeenia estäen sitä pilkkoutumasta ja aktivoitumasta plasmiiniksi.

SAK (Stafylokinaasin) VASTE IHMISESSÄ
Stafylokokki taas koettaa saada plasminogeenin pilkkoutumaan plasmiiniksi.(Stafylokinaasi (SAK) on proteiini, jota vapautuu S. aureuksesta ja se pystyy aktivoimaan plasminogeenin (PLG) pilkkoutumisen plasmiiniksi bakteerin pinnalla. Tämä voinee kehittää bakteerille ideaalisia mekanismeja opsonisaation moduloimiseen (kiertämiseen) ja täten bakteerin elossa pysymisen lisäämiseeen. On osoitettu, että stafylokinaasilla aktivoitu plasminogeeni liottaa irti immunoglobuliinin IgG ja komplementtitekijän C3b bakteerin pinnasta, mikä johtaa epäonnistuneeseen fagosytoosiin.

MMP METALLOPROTEINAASIEN AINEENVAIHDUNNASTA
MMP katabolian ja anabolian välinen tasapaino on edelleen mutkistunut siitä kyvystä, mikä MMP-entsyymillä on nonspesifisten proteaasi-inhibiittoreitten (kuten alfa1 antiproteaasin) hajoittamisessa.
MMP:tä erittää tulehdussolut vasteena exogeeniseeen vaurioon, kuten bakteerin lipopolysakkaridiin (LPS), peptidoglykaaniin (PG) tai helikobakteerien pintaproteiiniin (Hsp) ja tulehdussytokiineihin kuten TNF-alfa ja IL I-beeta.

MMP-eritys säätyy alas erilaisista sytokiineistä, joihin kuuluu interferoni gamma (IFN-gamma), IL-4 ja IL-10.(IL-10 on suolistolle protektiivinen).
Solukontaktista riippuva signalointi saattaa aiheuttaa MMP ylössäätymisen.
Solun sisällä signaalitransduktiotienä on MAPK (mitogeenilla aktivoituva proteiinikinaasi) ja prostaglandiini E2/ syklinen AMP tie.

MMP JA TIMP FUNKTIOITTEN SUHDE
S.aureus indusoi ihmisellä multippeleita MMP entsyymeitä ihon ja nivelnesteen fibroblasteissa, septisiä artriitteja ja pehmytkudosmärkäpesäkkeitä havaitaan kliinisesti. Jos S.aureus-mutanteilta puuttui niitten lisäsäätäjät (Sar) ja lisägeenisäätäjä (Agr), septinen artriitti oli lievempää laatua ihmisellä, mutta useampia MMP:itä indusoitui ja suhteellisesti enemmän indusoitui TIMP-tekijää kuin tavallisilla stafylokokeilla. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, joka esitti S.aureus käsittelyn jälkeen ihmisen dermatosyyttien ja synoviaalisten fibroblastien ilmentävän multippeleita MMP/TIMP. Tutkijaryhmä oli sitä mieltä, että isäntäkudoksen MMP-tuotto vaikuttaa osaltaan niveltuhon progredioitumiseen S.aureusvälitteisessä septisessä artriitissa..

MIKSI IHMISEN METALLOPROTEAASEISTA (MMP) PUHUTAAN STAFYLOKOKKI-INFEKTION YHTEYDESSÄ?
Niillä on monta vaikutusta, joista jokin lie edullinen, jokin epäedullinen ja lisätutkimuksia tarvitaan. Bakteerin lipopolysakkridit LPS stimuloivat neutrofiilien MMP-9-erityksen suoraan ja epäsuoraan sytokiineja indusoimalla ja silloin säätyy ylös MMP-1, MMP-7 ja MMP-9 tuotannot ja eritykset monosyyteistä sekä makrofageista. On havaittu, että LPS stimuloi esiin MMP-9 tuotoa PGE2-cAMP-tekijöistä riippuvan tien kautta ja se voi myös säätää MMP-9 geenitranskriptiota modifioimalla mRNA:n stabilisaatiota.

TULEHDUSKASKADI
voi edelleen pahentua, kun septisessä shokissa vapautuu katekoliamineja, jotka suurentavat monosyyttien MMP-9 tuotantoa. LPS-endotoksemia koe-eläimellä indusoi esiin multippeleja MMP-proteinaaseja ja aiheuttaa lisääntynyttä GELATINOLYYTTISTÄ aktiivisuutta sairastuneissa elimissä. Endotoksisessa shokissa olevilla MMP-9 pitoisuudet ovat koholla keuhkopuissa akuutissa respiratorisessa stressioireyhtymässä, yhtenä syynä endotoxemia. MMP-9 puutteisuus on protekiivista endotoksista shokkia kohtaan. Vaikka MMP-9 on monessa tapauksessa immuunivasteitten hienosäätäjä isäntäkehon eduksi, niin mitä tulee endotoksiseen shokkiin, MMP-9 näyttää pahentavan tilannetta.

MMP-9 ja Gram(+) bakteerit
Stafylokin peptidoglykaanit (PG) lisäävät MMP-9 pitoisuuksia plasmassa, keuhkoissa ja maksassa koe-eläimellä jo tunnissa altistuksen jälkeen. Jos ihmisen koko vereen lisätään peptidoglykaania (PG), jo yhden tunnin kuluttua nousevat MMP-9 arvot. Neutrofiiliviljelmässä MMP-9 lisääntyy huomattavasti puolessa tunnissa, kun aletaan inkuboida peptidoglykaanilla (PG), kun taas muramyylipeptidi ei omannut tällaista vaikutusta. Totaali MMP-9 määristä pääteltiin, että se on peräisin neutrofiileissä valmiina olleista edeltä kerätyistä varastoista. Termolysiiniperheen proteaaseista P.aer ja V. Cholerae aktivoivat MMP-1,-8 ja -9. Seriiniproteaasit liittyneenä LPS preparaattiin aktivoivat myös MMP-9. Suun patogeenit kuten porfyromonas gingivalis aktivoi MMP-1, -3 ja -9.
S. pneumoniae, vaikean pneumonian aiheuttaja erittää erästä sinkkiproteinaasia ZmpC, joka pilkkoo koeputkessa MMP-9 proteinaasia.


(Staphylokokin kapselirakenne on erityisen kova ja kestävä.
Solukalvo koostuu pausta peptidoglykaanista (PDG 100-300 Å), plasmamembraanista, lipoteikohappokompleksista ja proteiinesita joita voi erittyä ulkopintaan asti. Kapselin PEPTIDOGLYKAANI (PG) rakenne.
Transglykosidaasientsyymi liittää monomeerit peptidoglykaaniksi. Transpeptidaasi tekee poikkisidoksia seinämän vahvisteeksi ja samalla tekee bakteerin osmoottista lyysiä kestäväksi. Monomeerissä on rakenne pentapeptidiä AEKAA. Peptidoglykaanin yksi monomeeri koostuu aminosokerista N-asetyyliglukosamini(NAG) ja N-asetyylimuramihappo(NAM). NAM osasta tulee pentapeptidi. (L-Ala, D-Glu, L-Lys, D-Ala, D- Ala).

Kapseliin liittyvän (lipo-)teikohappojen rakenne 
Teikohappo, anioninen (-) tosfaattipitoinen polymeeri, joka liittyy peptidoglykaaniin kumoaa varauksia neutraaliksi, joten siihen ei pääse depolarisoivilla antimikrobeilla peptideillä käsiksi. Kaikissa grampostitiivisissa organismeissa on lipoteikohappoa, membraaniin liittynyttä teikohappoa, mutta kaikissa ei ole peptidoglykaaniin sitoutunutta muotoa.

Kapselin osana olevan muramiinihapon rakenne.
 Muramiinihappokaan ei ole ihmisen rakenne. . N-asetyylimuramiinihapon (NAM) sijainti peptidoglykaanissa on kuvattu kaavana.
Näistä viitteistä voi sanoa, että stafylokokki on kova pala ihmisen puolustuksen entsyymien purtavaksi). 
 
AM Calanderin abstraktista otteita
----”On tehty paljon kartoitustyötä määriteltäessä S. aureuksen virulenssin determinatteja tarkoituksena kohentaa kykyä voittaa S.aureus-infektioita. Mutta toistaiseksi ei ole paljonkaan tietoa siitä, mikä on S. aureuksen extrasellulaaristen proteaasien osuus virulenssissa.

Väitöskirjatyön I osassa
 tutkittiin bakteerin extrasellulaaristen proteaasien osuutta virulenssifaktorina 
Väitöskirjatyön II tavoitteena oli luoda valoa isäntäsolun proteaasin osuuteen septisen artriitin kehittymisessä. Tämä  tärkeä proteaasi on metalloproteinaasi 9 (MMP-9).

Johtopäätös väitöskirjatyötä; Kaikenkaikkiaan työ osoitti, että S. aureuksen proteaasit pystyvät kehkeyttämään spesifistä immuunivastetta isäntäkehossa, mutta nämä vasteet eivät välttämättä toimi bakteeriartriitin välittäjinä. Edelleen voitiin osoittaa, että isäntäkehon MMP-9 metalloproteinaasi 9, on osa luonnollita immuunivastetta (innate immune responses) septisen artriitin aikana. ”

Muistiin stafylokokin arsenaalista.2007-11-26 19:34

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar