Beeta A4 biogeneesiin osallistuu myös metalloproteaasit. osoitettu proteaasin estäjällä.

BeetaA4 amyloidin solunsisäinen tuotanto Alzheimerin sairaudessa:
Tätä moduloi fosforamidoni ja seikka ei ole kytkeytynyt APP-proteiinineritykseen

LÄHDE:
Fuller SJ, Storey E et al.
 Intracellular production of beta A4 amyloid of Alzheimer's disease: modulation by phosphoramidon and lack of coupling to the secretion of the amyloid precursor protein. Biochemistry. 1995 Jun 27;34(25):8091-8.

Tiivistelmä Suomennosta.  Abstract

• APP, amyloidin edeltäjäproteiini, käy läpi epänormaalin aineenvaihdunnan Alzheimerin taudissa, mistä seuraa beetaA4 amyloidin kertymää aivoihin.
• Normaali APP-aineenvaihdunta käsittää liukoisen sAPP pätkän vapautumisen. Sellainen pilkkoutuu alfasekretaasilla keskeltä sitä domaania joka on betaA4amyloidogeeninen alue.
•  Intakteja betaA4proteiineja voi kehittyä myös beta- ja gammasekretaasien vaikutuksesta.On havaittu liukoisia betaA4-muotoja eri solulinjoissa ja aivoselkäydinnesteessä.Aiemmat tutkimukset PKC entsyymiaktivaaatiosta ovat viitanneet siihen, että liukoisen sAPP:n erittyminen ja beeta A4 tuotanto ja vapautuminen ovat vastavuoroisia tapahtumia
• .Tutkijat taas havaitsivat, että PKC aktivaatio forboliesterillä neuroblastoomasoluissa lisää sAPP vapautumista vaikuttamatta betaA4 eritykseen. 

Näin he todensivat  intrasellulaarisen  betaA4 tuotannon.  Jos soluja käsiteltiin proteaasin estäjällä ( fosforamidoni) seurasi kaksinkertainen lisääntyminen betaA4 erittymisessä, ja betaA4 löytyi lisääntyneesti solulysaateista, mutta seikka ei vaikuttanut sAPP-määriin.Eräillä muilla tutkituilla proteaasinestäjillä ei ollut vaikutusta niin betaA4 kuin sAPP eritykseenkään. Lysosomotrooppiset aineet klorokiini ja ammoniumkloridi vähensivät betaA4 erittymistä, mikä antoi edelleen näyttöä siitä, että solunsisäinen hapan aitio osallistuu beta A4-tuotantoon.

The amyloid precursor protein (APP) undergoes abnormal metabolism in Alzheimer's disease, resulting in the accumulation of beta A4 amyloid in the brain. Normal APP metabolism includes the release of a truncated form (sAPP) which has been cleaved at the alpha-secretase site within the beta A4 amyloidogenic domain.
However, intact forms of beta A4 protein may also be generated by the beta- and gamma-secretases.

Soluble forms of beta A4 have been detected in various cell lines and in cerebrospinal fluid.
Previous studies of protein kinase C activation have suggested a reciprocal relationship between sAPP secretion and beta A4 production and release.
We find that phorbol ester activation of protein kinase C in untransfected SH-SY5Y neuroblastoma cells increases the release of sAPP without affecting beta A4 secretion.  
We provide further evidence for intracellular beta A4 production. Treatment of SY5Y cells with the protease inhibitor phosphoramidon results in a 2-fold increase in beta A4 secretion and an increase in the amount of beta A4 recovered from cell lysates, yet it does not affect sAPP secretion.
The protease inhibitors thiorphan and N-[(RS)-2-carboxy-3-phenylpropanoyl]-L-leucine had no effect on beta A4 or sAPP secretion.

•  Täten solulinjassa osoitettiin kaksinkertainen dissosiaatiota 8normaalin)  sAPP erityksen ja  beta A4 erityksen kesken.

Our results therefore demonstrate a double dissociation between the secretion of sAPP and beta A4 in the SH-SY5Y cell line. 

• Fosforiamidonin vaikutukset tukevat aiempia tutkimuksia , jotka ovat osoittaneet, että metalloproteaaseilla (MMPs) on osuutta beetaA4 biogeneesissä.

The effect of phosphoramidon supports previous studies which show that metalloproteases are involved in the biogenesis of beta A4.
Päivitystä 18.4. 2014

MM-9-proteinaasin inhibitio vaimentaa koe-eläimen autoimmuunin myocardiitin tulehdusta ja fibroosia

http://en.wikipedia.org/wiki/Minocycline[

LÄHDE: 
Han LN, Li TL, et al.  Effects of matrix metalloproteinase-9 inhibitor in Lewis rats with experimental autoimmune myocarditis.]

Tiivistelmä. Suomennosta. Abstract

•  Työn tarkoitus. Tutkijat halusivat selvittää MMP-9 inhibiittorin  minosykliinihydrokloridin tehoa koe-eläimen  autoimmuunissa myokardiittissa.

OBJECTIVE: To investigate the effects of matrix metalloproteinase-9 (MMP-9) inhibitor minocyclin hydrochloride in Lewis rats with experimental autoimmune myocarditis (EAM).

•  Varhaisen intervention ryhmässä annetiin intraperitoneaalisesti minosykliinihydrokloridia 1.- 21. päivin immunisaation jälkeen. Keskivaiheen intervention ryhmässä minosykliiniä annettiin 8. - 28. päivä immunisaatiosta. Myöhäisen intervention ryhmässä käsittely annettiin 15.- 35. päivä immunisaatiosta. Kontrolleille  annetiin fysiologista suolaliuosta  vastaavina ajanjaksoina.

 In early intervention group, rats in treatment group received intraperitoneal injection of minocyclin hydrochloride from 1(st) to 21(st) day after immunization; in middle intervention group, rats were treated from 8(th) to 28(th) day after immunization and in late intervention group, rats were treated from 15(th) to 35(th) day after immunization (50 mg/kg body weight, once daily). Control rats received intraperitoneal injection of same volumetric physiological saline at corresponding time periods. 

•  Interventionjälkeen  koe-eläimet  tapettiin ja niideen sydämet taltioitiinm tutkittavaksi. Värjäyksin  selvitettiin tulehdusfokus, fibroosin aste ja kollageenin pitoisuus; immuniohistologisesti selvitettiin makrofagit ja T-solut. PCR tekniikalla  havaittiin  MMP-2 ja MMP-9  mRNA ilmenemät. Zymografisesti määriteltiin gelatinaasiaktiivisuus.

At the end of intervention, rats were euthanatized and hearts were harvested. Paraffin sections were used for hematoxylin and eosin stain to determine the inflammatory score, for picrosirius stain to determine fibrosis score and collagen content, and for immunohistological stain to determine macrophages and T lymphocytes. Real time PCR was used to detect mRNA expression of myocardial MMP-2 and MMP-9. Cryostat sections were used for in situ zymography to detect protein activity of gelatinase.

Tulokset: MMP-9 inhibiittoria varhain ja keskivälissä tutkimusaikaa   saaneissa ryhmissä olivat kaikki tulehdukselliset arvot  kontrolleihin verrattuna alemmat kuten sydämen makrofagien ja T-lymfosyyttien  lukumäärä, sydämen interstitielli fibrotisoituminen, MMP-2 , MMP-9 mRNA pitoisuus ja ilmenemä sekä  gelatinaasiaktiivisuus. Myöhään  inhibiittoria saaneessa ja kontrolliryhmässä taas arvot olivat samanlaiset..

RESULTS: Inflammatory score in cardiac paraffin slides, number of cardiac macrophages and T lymphocytes, cardiac interstitial fibrosis score and content, expression of MMP-2, 9 mRNA and activity of gelatinase in treatment group were all significantly lower than in control group for early and middle intervention groups (inflammatory score: early control group vs. treatment group: 3.03 ± 1.35 vs.1.51 ± 0.36, , middle control group vs. treatment group: 3.75 ± 0.29 vs. 2.11 ± 0.82,; cardiac interstitial fibrosis score, early control group vs. treatment group: 2.75 ± 0.29 vs.1.51 ± 0.35, , middle control group vs. treatment group: 2.50 ± 0.41 vs. 1.61 ± 0.42, ; gelatinase, early control group vs. treatment group: 162 367 ± 5095 vs. 62 366 ± 2131, , middle control group vs. treatment group: 184 256 ± 5427 vs. 113 197 ± 4809, while these parameters were similar between minocyclin-treated and control rats in late intervention group .

•  Yhteenvetona: MMP-9 omaa tärkeän osuuden autoimmuunin myokardiitin patogeneesissä. Varhainen  ja keskivaiheen  MMP-9 proteinaasin inhiboiminen pystyi  merkitsevästi heikentämään  tulehduksellisia vasteita ja myokardiaalista fibroosia tässä kokeellisessa autoimmuunissa myokardiitissa

CONCLUSIONS: MMP-9 plays an important role in the pathogenesis of autoimmune myocarditis. Inhibition of MMP-9 in early and middle stage could significantly attenuate inflammatory responses and myocardial fibrosis in this experimental EAM model.

PMID:21426744[PubMed - as supplied by publisher]

Sartaanilääke vähensi inflammatoristen sytokiinien ilmenemistä ja antoi suojaa autoimmuunia myokardiittia vastaan

Autoimmuuni myokardiitti ja sartaanilääkitys

Tämä artikkeli selvittää olmesartaanin, angiotensiinireseptoriblokeeraajaan (ARB)  suojavaikutuksen autoimmuunissa myokardiitissa koe-eläimessä.
ARB olmesartaani heikensi inflammatoristen sytokiinien ilmenemää ( IL1beeta, MCP-1, TNF-alfa, IFN-gamma).

LÄHDE:Sukumaran V, Watanabe K, et al.  Olmesartan, an AT1 antagonist, attenuates oxidative stress, endoplasmic reticulum stress and cardiac inflammatory mediators in rats with heart failure induced by experimental autoimmune myocarditis.
Int J Biol Sci. 2011 Feb 11;7(2):154-67.

Tiivistelmä Abstract

• Tutkimukset ovat osoittaneet, että antiotensiini II osallistuu immuuni ja tulehdusvasteisiin, joilla  voi olla osuutta immuunivälitteisten tautien patogeneesissä. Äskeittäiset tutkimuset  ovat myös antaneet vihjettä siitä, että oksidatiivisella stressillä lienee osuutta  myokardiittiin.

Studies have demonstrated that angiotensin II has been involved in immune and inflammatory responses which might contribute to the pathogenesis of immune-mediated diseases. Recent evidence suggests that oxidative stress may play a role in myocarditis.

•  Tutkijat selvittävät  tällä kertaa  onko olmesartan lääkkeellä, angiotensiini I reseptoriantagonistilla suojavaikutuksta kokeellista autoimmuunista myokardiittia (EAM)  kohtaan.

Here, we investigated whether olmesartan, an AT(1)R antagonist protects against experimental autoimmune myocarditis (EAM) by suppression of oxidative stress, endoplasmic reticulum (ER) stress and inflammatory cytokines.

•  Koeläimillä indusoitiin cardiaalisella myosiinilla immunisoimalla kokeellinen autoimmuuninen myokardiitti. Koe-eläimet jaettiin kahteen ryhmään, josita toiselle annettiin olmesartaania ja toiselle  pelkästään  sen kantopohja-ainetta. olmesartaanilla käsitely heikensi  proinflammatoristen sytokiinien  myokardiaalista mRNA ilmentymää (IL-1beeta, MCP-1, TNF-alfa ja IFNgamma) sekä TNFalfaproteiinin esiintymistä verrattuna   kontrolleihin.

EAM was induced in Lewis rats by immunization with porcine cardiac myosin, were divided into two groups and treated with either olmesartan (10 mg/kg/day) or vehicle for a period of 21 days. Myocardial functional parameters measured by hemodynamic and echocardiographic analyses were significantly improved by the treatment with olmesartan compared with those of vehicle-treated rats. Treatment with olmesartan attenuated the myocardial mRNA expressions of proinflammatory cytokines, [Interleukin (IL)-1β, monocyte chemoattractant protein-1, tumor necrosis factor-α and interferon-γ)] and the protein expression of tumor necrosis factor-α compared with that of vehicle-treated rats.

•  Olmesartaanikäsittelyllä vähentyi myöskin merkitsevästi  myokardiaalisen AT (I) reseptoriproteiinin ilmenemä, samoin  NADPH- oksidaasin alayksikön ja oksidatiivisen stressin merkitsijöiden ilmenemä. Myös kardiaalinen apoptoosikin väheni merkitsevästi olmesartaanilla verrattuna kontrolleihin.

 Myocardial protein expressions of AT(1)R, NADPH oxidase subunits (p47phox, p67phox, gp91phox) and the expression of markers of oxidative stress (3-nitrotyrosine and 4-hydroxy-2-nonenal), and the cardiac apoptosis were also significantly decreased by the treatment with olmesartan compared with those of vehicle-treated rats.

•  Lisäksi olmesartaanilla säätyi alas glukoosin säätelemän proteiini-78:n myokardiaalinen ilmeneminen, kasvun  pysähtymän  ja DNA:vaurion indusoima geeni, kaspaasi-12, fosfo- p38 MAPK ja fosfo-JNK.

 Furthermore, olmesartan treatment down-regulated the myocardial expressions of glucose regulated protein-78, growth arrest and DNA damage-inducible gene, caspase-12, phospho-p38 mitogen-activated protein kinase (MAPK) and phospho-JNK.  

•  Nämä tulokset  viittaavat siihen, että olmesartan antaa koe-eläimessä protektiota kokeelliselle  autoimmuuniselle myokardiitille ainakin osittain  vaimentamalla oksidatiivista stressiä,  endoplasmisen retikulumin stressiä ja tulehduksellisia sytokiineja. 

These findings suggest that olmesartan protects against EAM in rats, at least in part via suppression of oxidative stress, ER stress and inflammatory cytokines.

X. kansainvälinen keliakiakonferenssi.Hoitamattoman keliakian metalloproteinaasit ovat MMP-1 ja MMP-3.

 Hoitamattomassa keliakiassa lisääntyvät  subepiteliaalisen kerroksen MMP-1 ( kollagenaasi)  ja MMP-3, joka on stromelysiini -1.
Olen ollut Keliakiasymposiumissa ja kansainvälisessä konferenssissa 1996 ja 1998 kun ne olivat Tampereella  ja tiedän että osallistujat  maksettuaan hyvän osallistumismaksun saavat  tiiviisti kirjoitetun kirjan  mukaansa. Kirjassa on jokainen posterikin mainittu. Nyt on  tällainen kirja annettu niille, jotka osllaistuivat symposiumiin  2002   ja siinä näyttää olevan kiinnostava kohta  MMP proteinaaseistakin.


http://books.google.se/books?id=79w8KnDoptgC&pg=PA113&lpg=PA113&dq=metalloproteinases+in+++enterocyte&source=bl&ots=GGAHFfsHXK&sig=an-A7GdXqMRmJC_PrRtbk6_8kDs&hl=sv&ei=jGO9TbzcK8Trsga7mfTyBQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=3&ved=0CDIQ6AEwAg#v=onepage&q=metalloproteinases%20in%20%20%20enterocyte&f=false

•  Tieto: MMP-1 ja MMP-3 expressio lisääntyy hoitamattomassa keliakiassa subepiteliaalisessa kerroksessa. 

Coeliac Disease: Proceedings of the Xth International Symposium on Coeliac Disease Paris, Jun 2-5, 2002

N. Cerf-Bensussan

John Libbey Eurotext, 2003 - 300 sidor

0 Recensioner

Proceeding of the 10th International Symposium. Coeliac disease is again in front of the stage. After the advent of intestinal biopsy in clinical practice in the early sixties and during the following years, coeliac disease gained its status of a disease exemplary of the immune reaction of the gut mucosa to food antigens. During the following 10-15 years coeliac disease vanished behind progresses in mucosal immunology, and in the molecular biology of HLA molecules. The last years have seen the transformation of coeliac disease, from a rare and serious malabsorption syndrome into a polymorphic condition, the "coeliac iceberg" the immersed part of which now raises important public health issues. Regular International Symposium witness the development of our knowledge concerning coeliac disease. The last International Symposium on coeliac disease took place in Paris, at the Pasteur Institute in June 2-5, 2002. Its aim was to equally underline the major progresses made during the recent years in epidemiology, the genetics, the pathophysiology of the intestinal lesions and in the serological methods of diagnosis, the new clinical aspects of the disease and the more accurate evaluation of the risk of cancer, lesser than previously estimated. We hope that these proceeding will fulfil the expectations of all those, scientists as well as clinicians, paediatricians or adult gastroenterologists, who wish to update their knowledge on coeliac disease, this old but still stimulating lady of gastroenterology.

Mer »

Migroituvan enterosyytin metalloproteinaasit suolistohaavan parantuessa

• Suolistohaavan parantuessa migroituvassa enterosyytissä ilmenee MMP-1 ( kollagenaasi-1), MMP-7 ( matrilysiini-1) ja MMP-10 ( stromelysiini-3).

(Huom normaalitilassa  MMP proteinaasit ovat hyvin  matalassa pitoisuudesa tai havaitsemattomissa)

LÄHDE:
 Salmela MT, Pender SL, Karjalainen-Lindsberg ML, Puolakkainen P, Macdonald TT, Saarialho-Kere U.
Collagenase-1 (MMP-1), matrilysin-1 (MMP-7), and stromelysin-2 (MMP-10) are expressed by migrating enterocytes during intestinal wound healing.
Scand J Gastroenterol. 2004 Nov;39(11):1095-104. Source Department of Dermatology, Helsinki University Central Hospital and Biomedicum, FI-00250 Helsinki, Finland.

Tiivistelmä. Suomennosta. Abstract

• TAUSTA.  MMP-entsyymit ovat kriittisessä tehtävässä, kun haava paranee ihossa, hengitysteissä ja silmän sarveiskalvossa, mutta tieto näistä MMP-entsyymeistä suolistohaavan paranemisessa on vielä rajallista. Tässä tutkimuksessa selvitetään MMP-1 (kollagenaasi-1) , MMP-7 (matrilysiini -1)  ja MMP-10  (stromelysiini - 2) osuudet suolistohaavan paranemisessa ja määritellään, mikä on sytokiinien vaikutus matrixmetalloproteiinien (MMPs) ilmenemiseen suoliston epiteelisolulinjoissa.

BACKGROUND: Matrix metalloproteinases (MMPs) play a crucial role in wound healing of the skin, airways, and cornea, but data on MMPs in normal intestinal wound healing is limited. The aim of this study was to clarify the role of collagenase-1 (MMP-1), matrilysin-1 (MMP-7), and stromelysin-2 (MMP-10) in intestinal wound repair and to determine the effect of cytokines on the expression of these MMPs in intestinal epithelial cell lines.

• MENETELMISTÄ: Iskemistä koliittia sairastavien potilaiden  (n= 5) kirurgian aikana saadut leikkeet toimivat suoliston  uudelleen epitelisaation in vivo- mallina.. Sikiöaikaista explantoitua  ileumkudosta käytettiin ex vivo- mallina.

METHODS: Surgical specimens from patients with ischemic colitis (n = 5) were used as an in vivo model of intestinal re-epithelialization. Fetal ileal explants were used as an ex vivo model.

• MMP-1,-3,-7 ja -10  in situ- hybridisoitiin. Selvitettiin immunohistokemiallisesti värjäten MMP-7 ja MMP-9 ilmentävien solujen sijainti.

In situ hybridization for MMPs -1, -3, -7, and -10 was performed and immunohistochemical stainings were used to localize MMP-7 and -9 expressing cells.

• Epiteelisolujen   sekä  migroituvien  enterosyytin merkkeinä käytettiin vastaavasti sytokeratiinia  ja   laminiini- 5 proteiineja

Stainings for cytokeratin and laminin-5 were performed to identify epithelial cells and migrating enterocytes, respectively.

• Katsottiin sytokiineista EGF,..,  IL-1beeta, TGF-alfa, TNF-alfa, TGF-beeta1 ja niiden vaikutukset MMP-1, MMP-7 ja MMP-10 esiintymisiin.

Caco-2, HT-29, and WiDr cell lines were treated for 6-48 h with different cytokines (e.g. EGF, KGF, IL-1 beta, TGF-alpha, TNF-alpha, and TGF-beta1) and  (Taqman real-time quantitative RT-PCR was used to investigate ) their effect on the expression of MMPs-1, -7, and -10.

•  TULOKSIA. Migroituvat  enterosyytit suolistohaavojen reunoilla ilmensivät  MMP-7.MMP-10 ja MMP-1 viisissä näytteissä   5/5, 3/5 ja 3/5  vastaavasti.

RESULTS MMP-7, MMP-10, and MMP-1 were expressed by migrating enterocytes bordering intestinal ulcers in 5/5, 3/5, and 3/5 samples, respectively.

• Sikiöperäisen suolikudoksen mallissa migroituneet  enterosyytit ilmensivät MMP-1 (kollagenaasi-1)  ja MMP-10 (stromelysiini-2) , mutta matrilysiini-1 proteiinia (MMP-7)  ei havaittu.

In the fetal gut model, MMP-1 and MMP-10 were expressed by migrating enterocytes, but matrilysin-1 expression was not detected.

• Matrilysiini-1 (MMP-7)  säätyi ylös  sytokiineista  TNF-alfa ja IL-1 beeta. Stromelysiini-2  (MMP-10)  säätyi ylös TNF-alfasta ja EGF-sytokiineista kahdessa eri soluviljelmässä.

Matrilysin-1 was up-regulated by TNF-alpha and IL-1 beta, and stromelysin-2 by TNF-alpha and EGF in Caco-2 and WiDr cell cultures. 

• MMP-1 säätyi ylös Caco -2solulajissa TGF , EGF ja IL-1beeta sytokiineistä, mutta WiDR soluissa  vain ainoastaan EGF-sytokiinista.

MMP-1 was up-regulated in Caco-2 cells by TGF-beta, EGF, and IL-1 beta, but only by EGF in WiDR cells.

• YHTEENVETOA:  Voidaan tehdä johtopäätös, että in vivo tilanteessa suoliston uudelleen epitelisoituessa asiassa on mukana metalloproteinaasit kollagenaasi-1, stromelysiini-1 ja matrilysiini-1 ja ne säätyvät päälle niillä sytokiineillä, jotka ovat olennaisia haavan paranemisessa.

CONCLUSIONS: It is concluded that collagenase-1, stromelysin-2, and matrilysin-1 are involved in intestinal re-epithelialization in vivo and that they are up-regulated by cytokines relevant in wound repair.

Päivitys 17.4. 2014