Lähde: Horst Ibelgaufts. ECM. In: Dictionary of Cytokines (1995) S. 206- 209.
Koetan sitaatin sijasta kirjoittaa suomeksi katsomatta muitten suomennoksia aluksi.
EXTRASELLULAARINEN MATRIX on kompleksinen verkosto erilaisin kombinaatioin osallistuvia kollageeneja, proteoglykaaneja (PG), hyaluronihappoa, laminiinia, fibronektiiniä ja monia muita glykoproteiineja (gp) sekä proteolyyttisiä entsyymejä, joiden tehtävänä on hajoittaa ja uudismuokata extrasellulaarista matrixia. Nämä viimeksimainitut ovat metalloproteinaaseja ja niiden estäjästä TIMP on juuri edellä kerrottu.
EXTRASELLULAARINEN MATRIX sijaitsee siinä tilavuudessa, mikä on solujen välissä. Monet extrasellulaarisen matrixin komponentit ovat liittyneet sytoskeletoniin ( solun tukirankaan) sellaisten proteiinien välityksellä, joitten rakenteessa on solukalvon läpäisevä, transmembraaninen osa (TM- jakso).
EXTRASELLULAARINEN MATRIX on enemmän kuin vain telinerakennelma, joka täyttää soluvälitilaa. Moni sen komponenteista työkseen osallistuu sellaisiin prosesseihin, jotka välittävät solujen keskeistä vuorovaikutusta.
Intakti, hyvässä kunnossa pysyvä, vaurioitumaton EXTRASELLULAARINEN MATRIX on monessa tapauksessa edellytyksenä solun kyvylle proliferoitua, erilaistua ja ilmentää erikoisfunktiota ( Esimerkkinä hematopoiesis, verisolujen muodostus).
EXTRASELLULAARISEN MATRIXIN eräät komponentit, varsinkin proteoglykaanit (PG), toimivat kasvutekijöiden biologisen aktiivisuuden modulaattoreina.
EXTRASELLULAARISEN miljöön kokoomuksen järjestäytyminen ja fysikaaliset ominaisuudet ovat myös välttämättömiä suonen sisäpinnan endoteelin solunfunktioille angiogeneesiprosessissa ( kts. Angiogeneesin faktorit)
Proteoglykaanit (PG) ovat glykosaminoglykaaneilla (GAG) modifioituja proteiineja . Glykosaminoglykaanit (GAG) ovat pitkäketjuisia yhdisteitä, joissa on toistuvia disakkaridiyksiköitä. Niitä on neljä päätyyppiä: hepariinisulfaattia (hepariini), kondroitiinisulfaattia (dermataani), kerataanisulfaattia ja sulfaattia sisältämätöntä glykosaminoglykaania, hyaluronihappoa. Moni proteoglykaani sisältää ydinrakenteessa proteiinin, joka linkkii niitä solukalvoon. Hyaluronihappo on ainoa extrasellulaarinen oligosakkaridi, joka ei ole liittynyt kovalentisti proteiiniin
Glykosaminoglykaanit (GAG) ovat negatiivisesti varautuneita yhdisteitä ja sen takia ne sitoutuvat epäspesifisesti moniin aineisiin kuten kasvutekijöihin. Eräät proteiinit tekevät interaktioita erityisesti glykosaminoglykaanien (GAG) kanssa. Solujen välisen kommunikaation yhtenä tärkeänä taustamekanismina on glykosaminoglykaanien (GAG) ja sytokiinien keskinäiset vaikutukset, interaktiot, joita välittää erittyneet ja paikallisesti vaikuttavat tekijät.
Vielä 1995 ei osattu sanoa, millä mekanismilla kasvutekijät tunnistavat glykosaminoglykaaneja (GAG). Arveltiin, että tähän tarvitaan alfa-helix-muotoisen positiivisen varauksen omaava proteiinidomeeni, joka toimii saman kaltaisesti kuten hepariinia sitovat kohdat. ( Kts. myös HBGF, heparin- binding growth factor).
Heparaanisulfaattiproteoglykaani (HSPG), erityisesti syndekaani, sitoutuu bFGF kasvutekijään matalalla affiniteetilla ja estää tämän tekijän hajoittumisen. Samalla tämä luo matrixiin ja solupintaan liittyvän reservoaarin (varaston tätä kasvutekijää ), josta tekijää voi vapautua joko hepariinilla tai entsyymeillä, jotka ovat erityisesti heparaanisulfaattiin kohdistuvia ( heparanaasit).
Plasmiini voi vapauttaa matrixiin sitoutunutta bFGF tekijää ei-kovalenttina heparaanisulfaattikompleksina tai GAG -kompleksina. Osa solupinnan HSPG:stä on ankkuroituneena kovalentisti linkkiytyneen GPI-tähteen avulla ja voidaan vapauttaa käsittelemällä spesifisellä fosfolipaasilla C (PLC). Jokin fraktio liittynyttä bFGF tekijää vapautuu myös sillä käsittelyllä.
Sen plasminogeenin, jota esiintyy EXTRASELLULAARISESSA MATRIXISSA, arvellaan osallistuvan TGF-beta:n latenttien muotojen aktivoimiseen.
Samalla tavalla kuin HSPG tai heparaani kiinnittyvät MATRIXIIN , niin siihen voi kiinnittyä muitakin tekijöitä kuten GM-CSF (granulosyytti-makrofagikolonisaatioita stimuloiva tekijä), IL3 (interleukiini3), kantasolun inhibiittori SCI, LIF (valkosolumigraatiota estävä tekijä) , IFN-gamma (interferoni gamma), PF4 (verihiutaletekijä 4) ja AR, amfireguliini. On osoitettu,, että TGF-beta sitoutuu proteoglykaani betaan (PG beta) ja dekoriiniin.
bFGF - ja myös VEGF- kasvutekijöistä on osoitettu, että ne sitoutuvat spesifisiin (korkean aff.) solupintareseptoreihinsa vain jos ne ovat liittyneenä vapaaseen HSPG:hen tai EXTRASELLULAARIMATRIXIIN sitoutuneeseen heparaanisulfaattiproteoglykaaniin tai muihun hepariinin kaltaisiin komponentteihin.
(VEGF on vaskulaarinen endoteliaalinen solun kasvutekijä, verisuonen sisäpinnan kasvutekijä).
MATRIXIIN-sitoutuneitten tekijöitten ilmentäminen saattaa olla yhtenä mekanismina, jolla jotkut tekijät tekevät interaktionsa toisen lähellä olevan solun reseptoreihin. Tämä saa rakentumaan tehokkaita solu-solu-kontakteja ja saattaa myös aiheuttaa viereisissä soluissa biologisia aktiviteettejä.
