HAKU 16.4. 2014.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24726061
Vanhoja pohdintoja. Monosyyttien reaktiotavasta influenssassa ja muissa RNA virusinfektioissa kuten ebolassa.
- Tämä on keskeneräistä pohdintaa. ...
Bouwman JJ, Visseren FL, Procoagulant and inflammatory response of virus-infected monocytes. : Eur J Clin Invest. 2002 Oct;32(10):759-66. Diakonessen Hospital Utrecht, University Medical Center Utrecht, Bosch Medi Center, ‘s Hertogenbosch
STATIINIVAIKUTUS tromboottiseen prosessiin ja TF tekijään.
http://protein.bio.msu.ru/biokhimiya/contents/v67/full/67010099Fig1.gif
Statiinin asennus sellaiseen hoitotasoon, että aterogeneettinen prosessi on paremmin kontrollissa, on aiheellista sydän- ja verisuonitautisilla, metabolisessa oireyhtymässä, jossa lipidiprofiili on epätasapainossa.
Sitaatteja:
(Monocytes express u-PA receptors and bind u-PA as well as plasminogen, which lead to increased plasmin generation in close proximity to the monocyte membrane. Further, contact activation taking place in inflammatory lesions leads to plasmin generation).
Sitaatteja: Monocytes and other antigen-presenting cells (APC) play a central role in the chronic phase of inflammation and are implicated in several human diseases such as atherosclerosis, arthritis, impaired wound healing, and others. These pathological processes are generally accompanied by increased expression of proteolytic enzymes, among them the proteases thrombin and plasmin. It has been, for example, proposed that the increased expression of fibrinolytic genes in atherosclerotic plagues might have a causal effect on the development of atherosclerosis.
Artikkelin tutkijaryhmä esittää myös tällaisen seikan:
Plasmiinin indusoima monosyyttien aktivaatio voidaan farmakologisesti estää PPARgamma-aktivaattorilla ciglitazone, joka vaikuttaa kuten pro-MMP-2, (MMP-2 on gelatinaasi A, TIMP- järjestelmään legomaisesti sopiva molekyyli). Mikä on taustamekanismi? Tästä löytyy eras valaiseva viite. Se selittää, millä tavalla monosyytit eroavat mm makrofageista ja dendriitisoluista. Monosyyteissä on tekijä PPAR, jota on PPARa ja PPARgamma tässä erikseen katsottuna. PPARgammaan vaikuttamalla voidaan hillitä monosyyttien rekrytoitumista ja aktivoitumista , jolloin noidankehä saadaan ikäänkuin pysähtymään. Ciglitazoni jota tässä kuvataan, on prototyyppi tämän ryhmän lääkkeistä, joista kaksi on nykyisin käytetty eri indikaatiossa, siis uusina diabeteslääkkenä, eikä niinkään juuri minään ebolalääkkeenä. Siis tässä puuttuu turvallinen lääkeaine, jolla on indikaationa rauhoittaa monosyytit. Sitä paitsi onko rosiglitazonilla ja pioglitazonilla enää ciglitazonin tätä vaikutusta?
Sitaatti: We have also shown that the plasmin-induced monocyte activation can be pharmacologically inhibited by the PPARγ activator ciglitazone.
VIITE ja sitaatti edelleen samasta asiasta:
SYROVETS Tatiana et al. Ciglitazone inhibits plasmin-induced proinflammatory monocyte activation via modulation of p38 MAP kinase activity
Plasmin triggers chemotaxis and NF-KB- and AP-1-mediated proinflammatory gene expression in human peripheral monocytes (PM). Compared with macrophages and dendritic cells, PM express mainly the peroxisome proliferator-activated receptor (PPAR) and traces of PPARa as detected by semiquantitative RT-PCR and immunoblotting. The PPARγ agonist ciglitazone, but not the PPARa agonist clofibric acid, concentration-dependently inhibited the plasmin-, but not the FMLP-induced PM chemotaxis. Similarly, release of interleukin (IL)-1α, IL-1β and tumor necrosis factor (TNF)-α from plasmin-stimulated PM was concentration-dependently inhibited by ciglitazone, but not by clofibric acid, while the LPS-induced TNF-a release remained unaffected by any of both PPAR agonists. Ciglitazone activates PPARγ as shown by a novel surface plasmon resonance analysis and inhibits the plasmin-induced activation of NF-KB and AP-1. It also inhibits p38 MAPK phosphorylation essential for the plasmin-induced PM chemotaxis and gene activation. Thus, activation of PPARγ by ciglitazone may allow controlling of the plasmin-mediated recruitment and activation of PM at sites of inflammation.
Monosyytti infektoituu viruksesta
(1) Monosyytti jossa on uPA reseptori ja plasminogeenireseptoria, aktivoituu uPA: sta , joka on plasminogeenin aktivaattori ja silloin plasminogeenista alkaa tulla plasmiinia.Huomaa, että monosyytti voi itse myös tuottaa uPA.
(Tässä on kuva eräästä lihassolusta: KUVA on sinänsä hyvä, muta solu ei ole uPA tuottaja.
http://www.bioscience.org/2005/v10/af/1503/figures.htm)
Muodostunut plasmiini indusoi edelleen monosyytin rekrytoitumista ja aktivaatiota
Tästä ilmeisesti seuraa enemmän myös plasmiinia , joka kääntyy massiivisuuden vuoksi proteolyysitielle aiheuttaen MMP-muodostuksen postiivisen feed back ilmiön. Eri MMP:t kehkeyttävät toisiaan lisää.
Mutta samalla on kehittynyt muitakin proteaaseja kuten trombiinia.
Myös fibrinolyyttiset geenit aktivoituvat. Lisäksi tulehdus tuottaa sytokiinimyrskyn.
Kaikenkaikkiaan tulee rheologinen ja proteolyyttinen kriisitilanne, joka on eri viruksilla erilainen. Näistä pahimpia tuloksia on Ebola. Mutta kaikenlaista vähemmän nopeaakin pahaa tunnetaan.
Johtopäätös: On hyvä saada monosyytti –plasmiiniakseli tässä kuriin.
14.5.2009 16.4. 2016 Tämä on keskeneräinen kirj.
STATIINIVAIKUTUS tromboottiseen prosessiin ja TF tekijään.
http://protein.bio.msu.ru/biokhimiya/contents/v67/full/67010099Fig1.gif
Statiinin asennus sellaiseen hoitotasoon, että aterogeneettinen prosessi on paremmin kontrollissa, on aiheellista sydän- ja verisuonitautisilla, metabolisessa oireyhtymässä, jossa lipidiprofiili on epätasapainossa.
Sitaatteja:
(Monocytes express u-PA receptors and bind u-PA as well as plasminogen, which lead to increased plasmin generation in close proximity to the monocyte membrane. Further, contact activation taking place in inflammatory lesions leads to plasmin generation).
Sitaatteja: Monocytes and other antigen-presenting cells (APC) play a central role in the chronic phase of inflammation and are implicated in several human diseases such as atherosclerosis, arthritis, impaired wound healing, and others. These pathological processes are generally accompanied by increased expression of proteolytic enzymes, among them the proteases thrombin and plasmin. It has been, for example, proposed that the increased expression of fibrinolytic genes in atherosclerotic plagues might have a causal effect on the development of atherosclerosis.
Artikkelin tutkijaryhmä esittää myös tällaisen seikan:
Plasmiinin indusoima monosyyttien aktivaatio voidaan farmakologisesti estää PPARgamma-aktivaattorilla ciglitazone, joka vaikuttaa kuten pro-MMP-2, (MMP-2 on gelatinaasi A, TIMP- järjestelmään legomaisesti sopiva molekyyli). Mikä on taustamekanismi? Tästä löytyy eras valaiseva viite. Se selittää, millä tavalla monosyytit eroavat mm makrofageista ja dendriitisoluista. Monosyyteissä on tekijä PPAR, jota on PPARa ja PPARgamma tässä erikseen katsottuna. PPARgammaan vaikuttamalla voidaan hillitä monosyyttien rekrytoitumista ja aktivoitumista , jolloin noidankehä saadaan ikäänkuin pysähtymään. Ciglitazoni jota tässä kuvataan, on prototyyppi tämän ryhmän lääkkeistä, joista kaksi on nykyisin käytetty eri indikaatiossa, siis uusina diabeteslääkkenä, eikä niinkään juuri minään ebolalääkkeenä. Siis tässä puuttuu turvallinen lääkeaine, jolla on indikaationa rauhoittaa monosyytit. Sitä paitsi onko rosiglitazonilla ja pioglitazonilla enää ciglitazonin tätä vaikutusta?
Sitaatti: We have also shown that the plasmin-induced monocyte activation can be pharmacologically inhibited by the PPARγ activator ciglitazone.
VIITE ja sitaatti edelleen samasta asiasta:
SYROVETS Tatiana et al. Ciglitazone inhibits plasmin-induced proinflammatory monocyte activation via modulation of p38 MAP kinase activity
Plasmin triggers chemotaxis and NF-KB- and AP-1-mediated proinflammatory gene expression in human peripheral monocytes (PM). Compared with macrophages and dendritic cells, PM express mainly the peroxisome proliferator-activated receptor (PPAR) and traces of PPARa as detected by semiquantitative RT-PCR and immunoblotting. The PPARγ agonist ciglitazone, but not the PPARa agonist clofibric acid, concentration-dependently inhibited the plasmin-, but not the FMLP-induced PM chemotaxis. Similarly, release of interleukin (IL)-1α, IL-1β and tumor necrosis factor (TNF)-α from plasmin-stimulated PM was concentration-dependently inhibited by ciglitazone, but not by clofibric acid, while the LPS-induced TNF-a release remained unaffected by any of both PPAR agonists. Ciglitazone activates PPARγ as shown by a novel surface plasmon resonance analysis and inhibits the plasmin-induced activation of NF-KB and AP-1. It also inhibits p38 MAPK phosphorylation essential for the plasmin-induced PM chemotaxis and gene activation. Thus, activation of PPARγ by ciglitazone may allow controlling of the plasmin-mediated recruitment and activation of PM at sites of inflammation.
Monosyytti infektoituu viruksesta
(1) Monosyytti jossa on uPA reseptori ja plasminogeenireseptoria, aktivoituu uPA: sta , joka on plasminogeenin aktivaattori ja silloin plasminogeenista alkaa tulla plasmiinia.Huomaa, että monosyytti voi itse myös tuottaa uPA.
(Tässä on kuva eräästä lihassolusta: KUVA on sinänsä hyvä, muta solu ei ole uPA tuottaja.
http://www.bioscience.org/2005/v10/af/1503/figures.htm)
Muodostunut plasmiini indusoi edelleen monosyytin rekrytoitumista ja aktivaatiota
Tästä ilmeisesti seuraa enemmän myös plasmiinia , joka kääntyy massiivisuuden vuoksi proteolyysitielle aiheuttaen MMP-muodostuksen postiivisen feed back ilmiön. Eri MMP:t kehkeyttävät toisiaan lisää.
Mutta samalla on kehittynyt muitakin proteaaseja kuten trombiinia.
Myös fibrinolyyttiset geenit aktivoituvat. Lisäksi tulehdus tuottaa sytokiinimyrskyn.
Kaikenkaikkiaan tulee rheologinen ja proteolyyttinen kriisitilanne, joka on eri viruksilla erilainen. Näistä pahimpia tuloksia on Ebola. Mutta kaikenlaista vähemmän nopeaakin pahaa tunnetaan.
Johtopäätös: On hyvä saada monosyytti –plasmiiniakseli tässä kuriin.
14.5.2009 16.4. 2016 Tämä on keskeneräinen kirj.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar